Syksyisen torstai-illan voi viettää monella tapaa. Päätin katsoa Pearl Harbor-nimisen ''sotaelokuvan'' jota kovasti kehuttiin. Katsoin sen korkein odotuksin ja jälkeenpäin voin sanoa että olisin mielummin seisonut paikoillani tai katsonut keittiön muurahaisten villiä elämää kyseiset kolme tuntia.
Michael Bayn ohjaama ja kuuluisan Jerry Bruckheimerin tuottamassa elokuvassa nähdään huonointa Hollywoodin antia vuosikymmeniin. Sotaelokuva muuttuukin heti alussa kolmiodraamaksi, johon sitten keskitytään kolme tuntia putkeen. Välissä, joo, japanilaiset hyökkäävät sinne vitun Pearl Harboriin, mutta se on toissijaista. Tärkeämpää on se että kaksi miestä taistelee samasta naisesta ja kaikki on tosi dramaattista.Pearl Harbor noudattaa paskafilmin kaavoja tosi hyvin. Se on tyypillinen liioitteluelokuva, missä amerikkalaislentäjät ovat jumalaakin suurempia komistuksia, ja tärkeintä sodassa ei ole voitto, tai vihollisen pelko, vaan sellaiset tuulesta temmatut teemat kuten ystävyys, rakkaus, intohimo ja tummaihoisten saama hyvä kohtelu Hawaijilla. Ainiin, ja lentokoneita ammutaan alas haulikoilla ja jokainen amerikkalaisalus uppoaa yhtää kauniin dramaattisesti kuin Titanic konsanaan.
Suosittelen katsomaan, nimittäin sellaisen saksalaisen sotaelokuvan kuin Stalingrad. On tosi hyvä, realistinen, ja sillä huuhtelee hyvin tällaisen kusiluikun mielestään. Älä katso, paitsi jos olet nainen, hintti, tai muuten vaan tykkäät lemmenluritusleffoista.
Ai niin ja näyttelijöistä......ei nyt sentään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti