Eaten Alive! (Mangiati Vivi!)

Umberto Lenzi, yksi italoeksploitaation kuumimmista nimistä ohjasi vuonna 1980 elokuvan Eaten Alive! Valkokankaille ilmestyi keskellä kuuminta kannibaalibuumia... no... ihan hyvä elokuva.

Ruotsalainen pornotähti Janet Agren esittää Sheilaa, joka on kadottanut siskonsa Dianan ja lähtee etsimään tätä. Diana on sekaantunut outoon kulttiin, jota johtaa outo Jonas. Onneksi Diana saa avukseen Markin (Robert Kerman), joka osaa laittaa viidakossa asusteleville hipeille jauhot suuhun. Tottakai siellä on sitten myös niitä kannibaaleja. Lopputuloksena on sekalainen seikkailu, jossa genrelle tyypilliseen tapaan ruumiita pistetään kappaleiksi, paljas pinta vilkkuu ja eläinkunta ottaa turpiinsa.

Elokuvan juoni perustuu löyhästi 70-luvun kuumaan tapahtumaketjuun, jossa Jim Jones-niminen pastori perusti rauhankultin, joka piti jäseniään lujassa otteessa. Jatkuvat sekoilut ja rikokset johtivat lahkolaisten eristäytymiseen viidakossa ja lopulta törkeään joukkoitsemurhaan vuonna 1978. Aihe on varmasti ollut erittäin poltteleva vielä Eaten Aliven tullessa elokuvateattereihin.

Eaten Alive! on vähän keskitason alapuolella. Tarina tuo itse kannibaalit elokuvaan valitettavan myöhään ja italotyylinen camp-henki on vähän liian vahvaa. Kuitenkin juoni on kiinnostavan salamyhkäinen ja eksploitaation veteraanit Ivan Rassimov ja Robert Kerman ovat ihan oikeasti hyviä näyttelijöitä. Mukana on myös aina niin alaston Me Me Lai, joka on myös tunnettu kannibaalilajin saralla. Agrenkaan ei näytä yhtään hassummalta.

Jos olet kuitenkin nähnyt muita kannibaalielokuvia, saattaa tämä tuntua todella huonolta. Monia kohtauksia (mm. eläinväkivaltaa ja lopun silpominen) on leikattu suoraan toisista alan teoksista, kuten Viimeiset Kannibaalit ja Viidakon Julma Salaisuus. Tällainen äärimmäisyyksiin viety plagiointi antaa kovan takaiskun, varsinkin jos siis on jo nähnyt kyseiset kohtaukset jossain toisessa elokuvassa.

Janet Agren oli 70-luvulla tunnettu pornotähti

Eaten Alive! kestää yhden katsomisen mutta hurraamista siinä ei ole (pl. Janet Agren, Me Me Lai) ja elokuva menettää vähäisenkin hohtonsa, jos hoksaa muista elokuvista lipastetut kohtaukset. Kuitenkin ehkä genren ystävät voisivat katsoa tätä ihan paikat huurussa. Tavallisen kannibaalielokuvan vaatimukset nimittäin täyttyvät. Mukana on alastomuutta, julmia alkuasukkaita, sekä silmitöntä eläinväkivaltaa. Mikäs sen hauskempaa?

Njuta Films on julkaissut neljän kannibaalielokuvan boksin, joka sisältää myös elokuvat Kannibaalien polttouhrit, Viidakon Julma Salaisuus ja Cannibal Ferox. Tilasin itse boksin CDON:ilta. Ihan hyvää kamaa, tekstiykset voisivat tosin olla parempia.

Jos kannibaalielokuvat tuntuvat kiinnostavan, katso tämä.