Keoma

Spaghettiwesternin kultakausi kesti reilu kymmenen vuotta, minkä jälkeen genre alkoi hiipua lähinnä itseään toistavana. Elokuvien tyyli ja aihepiirit eivät olleet juuri muuttuneet 60-luvun puolivälistä eteenpäin. 70-luvun puoliväliin tultaessa alettiin koko alalle sanoa Italiassa hyvästit ja siirtyä muiden tyylilajien apinoimiseen. Legendaarinen Enzo G. Castellari (mm. The New Barbarians) heitti näyttämöille kuitenkin vielä perushyvän elokuvan, Keoma. Se valmistui 1976.

Djangonakin tunnettu Franco Nero esittää Keomaa, puliukon näköistä puoliveristä joka palaa sisällissodasta. Hän huomaa lähikaupungin joutuneen kaaokseen tautien takia. Keoman kolme velipuolta ovat liittyneet oman käden oikeutta jakavaan joukkoon joka terrorisoi väestöä. Tällöin hän päättää pistää kaupungin ojennukseen, apunaan vanha isäukkonsa, pelastamansa nainen, sekä juoppo neekeri.

Aitoon B-luokan tyyliin elokuvasta ei tahdo välillä saada mitään irti. Ääni ja kuva ovat näissä käsittelemättömissä filmeissä aina vähän kiikun kaakun. Myöskin juoni yleensä on sekava ja kohtaukset täynnä kömpelöjä lausahduksia, joista on väkisin yritetty saada unohtumattoman legendaarisia lausahduksia, täysin turhaan. Keomassa tulevat hyvin esiin myös Castellarin Peckinpah-tyyliset hidastukset, sekä amerikkalaisista länkkäreistä apinoitu musiikki.

Mikään paska elokuva Keoma ei kuitenkaan ole. Siinä on surullinen tunnelma, musiikki on kaikesta huolimatta hyvää, ja se näyttää ihan oikealta westerniltä, vaikkakin suuret maisemakohtaukset muistuttavatkin siitä, että ollaan Euroopassa.Mukana on Neron lisäksi myös amerikkalainen Woody Strode, jonka paatuneet Western-fanit saattavat muistaa myös Sergio Leonen elokuvasta Huuliharppukostaja. Nättiä naista esittää Olga Karlatos, jonka ansiot jäävätkiin sitten tisseihin ja pyllyyn.

Yksi Franco Neron parhaimmista rooleista, puoliverinen asesankari Keoma.

Elokuva ei ole mikään mainio, mutta siinä on muiden Italolänkkärien tapaan jotain nostalgista. Minuun vetosi myös suuresti synkkä ja apokalyptinen tunnelma. Tällainen haikea ja surullinen tapaus sopiikin hyvin genren viimeiseksi lipunkantajaksi. Keoman voi nähdä kerran tai pari ja jopa viihtyä sitä katsoessaan

Löysin Keoman Veturin Anttilasta hintaan 3,99. En ole ikinä nähnyt sitä missään muualla, mutta kannen yläosassa lukee Western series, on siis oletettavaa että  julkaisija Firebox on suoltanut muitakin tällaisia kiekkoja.