Violent Cop (Sono otoko, kyôbô ni tsuki)

Minun ikäluokkani tuntee Takeshi Kitanon lähinnä näyttelijänä, elokuvasta Battle Royale. Mies on kuitenkin myös ohjannut muutamia kovin kiinnostavia elokuvia. Näistä mainittakoon Violent Cop vuodelta 1989. Se on nimensä mukaisesti tarina poliisimiehestä, jolla on ikävä taipumus ratkaista kaikki asiat väkivallalla. Tarinaa saadaankin hyvin melkein puolentoista tunnin verran.

Azuma (Kitano) on rikospoliisi, joka aiheuttaa poliisilaitokselle päänvaivaa väkivaltaisten toimintatapojensa ansiosta. Uusi pomo ei pidä hänestä ja kehitysvammaista siskoakin pitäisi vahtia välillä. Tämän lisäksi hän saa parikseen keltanokan, Kikuchin. Kovin huonoilla eväillä hän lähtee selvittelemään alamaailman huumemiesten murhia.

Juuri kun Azuma pääsee selville huumekaupan kytköksistä poliisilaitokseen, hän saa potkut pahoinpideltyään epäillyn (Tätä ennen hän oli jo lyönyt useita ja ajanut yhden päälle autolla kaksi kertaa). Työttömyys loppuu kuitenkin kun lyhyeen, kun hänen siskonsa kaapataan. Azuman pannu kiehuu yli..

Violent Cop on länsimaisista esikuvistaan poiketen melko halvalla tehty ja rauhallisen temmon omaava elokuva. Se tarjoaa jännittävää toimintaa, muttei mitään ylitseampuvaa, tai mahtipontista vaan ihan tavallisen ihmisen mittapuulla toteutettavia temppuja. Se antaa realistisen kulman elokuvaan, ja näin ollen katsoja pääsee helpommin mukaan.

Japanilaisittain tarina on hyvin sekava, ja viimeistään elokuvan lopussa katsoja miettii, että mitäs vittua? Miksi se nyt noin teki. Ehkä suomalaiseen päähän eivät mahdu niin selittämättömät kiemurat, tai ylipäätänsä idän kulttuuri. Onhan se tietysti erilaista. Pääasia on kuitenkin, että melko yksinkertainen juoni mahdollistaa hyvän katselukokemuksen.

Kun ne kuuluisat hermot pettävät..

Katso pois, ei paha. On sieltä Japanista kyllä tullut parempaakin tavaraa, ei tosin ihan lähiaikoina. Sen verran jäi sitäpaitsi kiinnostamaan, että aion etsiä käsiini lisää Kitanon elokuvia. Another World Entertainment on julkaissut Violent Copin ja kaksi muuta Kitanon elokuvaa (Sonatine, Boiling Point) DVD:lle. Julkaisujen laatu on vähän heikohko, mutta ei tätä niin montaa kertaa tulee katsottua, että siihen kiinnittäisi huomiota.