Omia suosikkeja, Pt.2.

Perikato (Der Untergang)

2000-luvulla elokuva-alalla ei ole enää valmistunut kovinkaan paljoa mestariteoksia. Eeppisten elokuvien, suurten seikkailujen ja tyylikkäiden sankarien aika on mennyttä. Kuitenkin jotkut ohjaajat ovat pitäneet kiinni laadusta esim. Peter Jackson ja hänen Taru sormusten herrasta-trilogiansa, sekä saksalainen Oliver Hirschbiegel sekä hänen maineikas Perikatonsa.

Perikato on vuonna 2005 valmistunut elokuva. Se kertoo yksityiskohtaisesti Adolf Hitlerin ja hänen lähipiirinsä viimeisistä yhteisistä päivistä Berliinissä 1945. Maailman tuhoisimman sodan ollessa jo finaalissa Hitler on menettänyt todellisuudentajunsa ja kieltäytyy uskomasta, että kaikki on menetetty. Hänen lähipiirinsä rakoilee. Kenraalit yrittävät säilyttää kunniansa ja pelastaa joukkonsa. Viheliäiset natsitvirkailijat panevat toimeen viimeisiä tuomioita. Hitler ja hänen vaimonsa alkavat eristäytyä muista. Aika käy vähiin..

Tarinaa seurataan Hitlerin sihteerin Traudl Jungen (Alexandra Maria Lara) näkökulmasta, ja elokuvan teossa onkin käytetty apuna hänen muistelmiaan. Kaikki henkilöhahmot pohjautuvat todellisiin henkilöihin, ja heitä onkin näytelty melko tarkasti. Bruno Ganz näyttää miltei oikealta Hitleriltä. Muissa rooleissa nähdään mm. James Bondista ja Iron Skysta tunnettu Götz Otto, sekä Christian Berkel, joka on monille tuttu lähinnä YLE TV2:lla esitetystä Kriminalistista.

Huomiota herättää (ja herätti varsinkin elokuvan ilmestyessä) Hitlerin näyttäminen niin inhimillisessä valossa. Ohjaaja on kuitenkin tällä tavoin onnistunut murtamaan käsityksen siitä, että hän olisi joku demoni ja on tuonut esille, että kaikki hirmuteot sai aikaan ihminen, ei kukaan muu. Kaikki yliluonnollisina paholaisina pidetyt hahmot ovatkin vain aivan tavallisia ihmisiä, jotka ovat saaneet haltuunsa aivan liian suuret voimat. Onkin hieno nähdän vaihteeksi elokuva, jossa Hitleriä ei esitetään vakavasti, eikä koomisella tulkinnalla.

Perikato on oikea 5/5 elokuva. Se on pitkä, koskettava, aidontuntuinen, ja kaupan päälle käsittelee minulle mieleistä aihetta. Näin elokuvan ensimmäisen kerran hieman sen ilmestymisensä jälkeen ja myöhemmin sain käsiini pidennetyn TV-version, jota olen sittemmin katsonut montakin kertaa. En ole kyllästynyt vieläkään.

Sihteeri Traudl Jungelle koittaa kovat ajat.

Triviaa: Perikadossa esitetään muutamia kohtauksia, joissa Hitler raivoaa kenraaleilleen karttahuoneessa. Nämä kohtaukset ovat poikineet sadoittain parodiavideoita, joissa raivonpurkaukset on tekstitetty uudelleen. Ne löytyvät Youtubesta ja osa on oikeasti melko kekseliäitä. Katsokaa vaikka.

Elokuvassa nähdään paljon realistisesti näyteltyjä henkilöhahmoja, kuten kuvan Himmler, jota esittää Ulrich Noethen.

Elokuvasta siis olemassa Extended Cut-julkaisu, joka on kaksiosainen. Se sisältää noin 30 min enemmän tavaraa, kuin alkuperäinen elokuva. Sandrew Metronomen julkaisemat DVD:t ovat ihan hyviä ja niissä on mukana haastatteluja, sekä making of-dokkari. Perikato on todellinen mestariteos.