Dracula, Pimeyden Ruhtinas (Dracula, Prince of Darkness)

Hammerin Dracula-sarja on klassisen ja modernin kauhun taitteeseen osunut kokoelma klassikoita, huonoja ja hyviä. Sarjan toinen osa Pimeyden Ruhtinas mielletään joskus myös kolmanneksi, sillä ensimmäisen Draculan jälkeen ilmestyi vampyyrielokuva Brides of Dracula, jossa itse Dracula ei varsinaisesti esiinny.

Dracula- Pimeyden Ruhtinas on vuonna 1966 valmistunut elokuva, josta vastasi Hammerin ohjaajamestari Terence Fisher.

Tarina alkaa siitä, mihin ensimmäinen elokuva jäi. Lyhyehkössä prologissa selvitetään, miten Dracula aikoinaan kuoli ja sitten siirrytään hänen kotiseudulleen kymmenen vuotta myöhemmin. Kaksi englantilaista pariskuntaa, Alan ja Helen ( Charles Tingwell ja Barbara Shelley) sekä Charles ja Diana (Francis Matthews ja Suzan Farmer) ovat Keski-Euroopassa lomalla ja päätyvät Klausenbergin kylään, jossa he tapaavat isä Sandor-nimisen munkin, joka varoittaa heitä menemästä läheiseen Karslbadin kaupunkiin.

Ylimieliset englantilaiset eivät piittaa munkin neuvoista tuon taivaallista ja kappas kummaa, matkanteko katkeaa metsän keskelle kun hevosvankkurien kuljettaja ei suostu jatkamaan sillä päivä on jo pitkällä. Nelikko jää yksin metsän keskelle ja pimeäkin alkaa häämöttää. Lähellä on kuitenkin linna jonne ystävykset päättävät mennä yöksi. Päätös jota ei olis pitänyt tehdä. Yöllä heikoin lenkki Helen saa pahoja aavistuksia ja murhenäytelmä alkaa.

Dracula - Pimeyden ruhtinas oli ensimmäinen näkemäni Hammer-kauhuelokuva. Tämä oli sikäli hyvä että tällä tapaa innostuin studiosta, mitä ei olisi tapahtunut, jos olisin nähnyt ensimmäiseksi vaikkapa sarjan viimeisen osan. Tässä vaiheessa sarjaa, vampyyrissa on vielä hyvin potkua ja ideoita ei ole kulutettu loppuun. Tosin elokuva päättyy hieman kömpelöön loppuhuipennukseen, mutta se jääkin pieneksi miinukseksi.

Christopher Lee on elokuvassa täysin mykkä, mutta se ei juuri hänen esitystään heikennä. Elokuvan ansioihin voi lukea myös Barbara Shelleyn, joka oli 60-luvulla yksi Hammerin vakiokasvoista. Tekijätiimikin on miltei sama kun ensimmäisessä Dracula-elokuvassa. Tästä johtuen elokuvilla ei keskenään ole kovinkaan paljon eroja laadun suhteen. Jälleen kerran nautitaan Technicolorista ja kauniiden naisten keskeisestä asemasta verenimijäkultissa. Van Helsing on vaihdettu kirkkoon jota edustaa isä Sandor (Andrew Keir)

Pimeyden ruhtinas on katsomisen arvoinen. Se on jännittävä ja hyvin tehty. Se ei kuitenkaan tuo enää mitään ennennäkemätöntä valkokankaalle edeltäjänsä tavoin, joten mitään tähdellistä on turha odottaa. Jos kuitenkin pidät kauhusta ja nostalgisista technicolor-leffoista, valitse tämä.

Elokuvasta on vaikea saada tallennetta, suomalaisjulkaisua ei edes ole. Englantilaisina julkaisuina DVD-painoksia löytyy ja tämä on myös yksi Hammerin Blu-Raylle päässeistä elokuvista. MTV3 esitti elokuvan kerran pitkäperjantaiyönä, muistaakseni vuonna 2004. Toivottavasti joskus vielä uudestaankin.

Barbara Shelleyn esittämä Helen, joka on jo muuttunut Vampyyriksi.