Psyko (Psycho)

Hitchcock tunnetaan ehkä parhaiten alkuperäisestä Psyko-elokuvasta. Vuonna 1960 ilmestynyt trilleri jaksaa jännittää kerrasta toiseen. Olen nähnyt sen useita kertoja, ja vaikka muistan jokaisen kohtauksen miltei ulkoa, en silti ikinä lakkaa jännittämästä. Miksi? Koska Hitchcock.

Marion Crane (Janet Leigh) on nuori nainen joka työskentelee kiinteistöyrityksessä sihteerinä. Hänen elämäntilanteensa on jämähtänyt paikoilleen rahanpuutteen takia. Kun hän sitten saa tehtäväkseen kuljettaa suuren summan käteistä rahaa pankkiin, päättääkin hän varastaa sen. Alkaa viikonloppu ja hänellä on pari päivää aikaa paeta, ennen kuin varkautta edes huomataan.

Marion lähtee hätäisesti pakomatkalle toiseen osavaltioon, ja vastaan tulee jos jonkinmoisia mutkia. Viimeisenä pisarana kova myrsky, joka pakottaa hänet etsimään yösijaa Batesin motellista valtatien läheltä. Marion on ainoa asiakas ja nuori Norman Bates-niminen poika (Anthony Perkins) on ainoa työntekijä. Katastrofin ainekset ovat kasassa.

Elokuva pitää mukanaan alusta loppuun. Hitchcock on suunnitellut jokaisen kohtauksen, ei ainoastaan maustamaan juonta, vaan lisäämään jännitystä aste asteelta. Ja silti hän pitää elokuvan täysin normaalina, sekä hillittynä. Ruudussa ei näy ylilyötyä väkivaltaa, eikä mitään epärealistista.

Parhain kauhuelementti luodaan pelolla siitä, että tavalliset ihmiset menevät sekaisin. Tutut ja turvalliset asiat, muuttuvat hengenvaarallisiksi ja pelottaviksi. Järkytys ja shokkielementit löytyvät jokapäivestä elämästä ja ympäriltämme. Psykossa rauhallinen ja hiljainen poika kantaa sisällään hirvittäviä salaisuuksia. Kauhu luodaan samalla tavalla tavallisten ihmisten keskelle monissa muissakin kauhuelokuvan mestariteoksissa, kuten Kärpänen (1958) ja  Manaaja (1973).

Jännityksen mestarin jännittävin elokuva on todella jännittävä. Se on myös hyvä esimerkki siitä, miten Hitchcock käytti nerokkaasti valoa ja värejä (tässä tapauksessa mustavalkoista kuvaa) apunaan elokuvan tunnelman luomisessa. Muita mainiosti toteutettuja elementtejä Psykossa ovat kameran käyttö (mikä tietysti on hienoa kaikissa Hitchcockin elokuvissa) ja musiikki.

Onko tämä elokuva sitten kauhua, vai pelkkä jännäri, päätä itse. Elokuva on julkaistu Suomessa useita kertoja DVD:lle ja nyt viimeisimpänä Blu-Raylle osana Universalin Hitchcock-kokoelmaa. Formaatilla ei ole väliä, sillä näin jännittävää elokuvaa katsellessa ei ehdi miettiä kuvasuhdetta tai terävyyttä. Psyko 5/5.