Carrie

Carrie (Tunnetaan harvoin myös suomennettuna Kiusaajat) on Brian De Palman kauhuelokuva vuodelta 1976. Se pohjautuu Stephen Kingin samalla nimellä kulkevaan romaaniin. Elokuvan pääosissa nähdään ihan hyvin suoriutuvia nuoria tähtiä esim Sissy Spacek, Nancy Allen ja John Travolta.

Carrie Whiten (Spacek) elämä on yhtä helvettiä. Hänen äitinsä on ylisuojeleva jeesustelija, joka ei oikein tahdo sulattaa tytön murrosikää (joka on muuten jo pitkällä) ja siksi vaikuttaa hieman liian holhoavalta. Carrie on jatkuvasti koulukiusattu, ja häntä syrjitään mm liikuntatunneilla. Kun tytöllä alkaa ensimmäiset menkat kesken liikuntatunnin, hän panikoi ja joutuu entistä enemmän epäsuosioon. Tilannetta ei auta, että hän hankkii samalle muille tytöille viikon jälki-istunnon.

Carriella on kuitenkin telekineettisiä kykyjä, joiden avulla hän keskittää pakkautuvaa raivoaan. Hän pystyy vaikuttamaan ympäristöönsä ajatuksen voimalla. Tämä käy ilmi, kun sähkölamppu hajoaa hänen kiivastuessaan. Koulun muut tytöt eivät tiedä tätä, ja alkavat suunnitella ikävää pilaa Carrielle.

Carrie on niitä elokuvia, joista luin tarkasti etukäteen ennen ostamista. Juonikuvaus vetosi minuun siinä määrin, että painelin Anttilaan hakemaan kyseisen kiekon. Elokuva ei jätä todellakaan pulaan. Se on on selkäpiitä karmiva, jännittävä tarina, joka tosin nykykatsojan silmään saattaa tuntua hiukan kesyltä, tänä päivänä kun on kaikki Jigsawit ja ihmistoukat. Kuitenkin oikeaa kauhua riittää, jos kuulut siihen sarjaan, joka etsii nimenomaan pelottavia juttuja, eikä mahdollisimman sairaita perversioita.

Tarina on myös hieman surullinen. On myönnettävä, että kävi pahemman päälle sääliksi tuota tyttöä kohtaan, hänellä kun asiat menivät niin pahasti päin persettä, täysin muiden ihmisten takia. Lopussa hänen kostonsa tuntuu melkeinpä iloiselle asialle. Mikään Kill Bill-tyylinen Sweet Revenge-elokuva tämä ei kuitenkaan ole, vaan tunnelma on hyvinkin alakuloinen muutamaa kohtausta lukuunottamatta.

Carriella (Sissy Spacek) ei mene kovin hyvin...

Carrie on kauhuelokuva minun makuuni,se ei tarjoile mitään ylijärkyttävää, vaan pysyy ihan peruselementeissä. Silpomisia ja mutaatioita varten on omat elokuvansa. Luvassa on jännitystä, kauhua, ja tarina koulukiusatusta pikkutytöstä, jolla on kyky pistää kiusaajansa lihoiksi.Täydet pisteet 10/10. Tulen katsomaan vielä uudestaan.

SF:n (Svensk Filmindustri, EI Suomifilmi) Blu-Ray-julkaisu sisältää jotakin ekstroja, ja on muutenkin laadukas limppu. Myös DVD-painos löytyy, joskaan ei ole itselleni sattunut vastaan. Carriesta on tehty uusintaversio vuonna 2013. Katso tarkkaan, kun ostat, ettei käsiisi osu väärän vuoden elokuva (paitsi tietysti jos nimenomaan etsit sitä uudempaa)

Kautta aikain aikuisviihde on lainannut valtavirtaelokuvilta ideoita ja nimiä. Luin Henrik Laineen kirjaa Outo Hollywood ja löysin listan elokuvien nimistä, joita on muokattu pornon kirjavassa maailmassa. Tämän jälkeen innostuin etsimään internetistä lisää ja tässä tulos. Poimin mielestäni nerokkaimpia ideoita kaikista löytämistäni. Jos keksit itse omiasi, tai muistat nähneesi jonkun nimen, mikä ei ole listassa, kommentoi toki.

Tomb Raider...............................................Womb Raider

Clear and Present Danger.......A Rear and Pleasant Danger

Die Hard.........................................................Dyke Hard

Six Degrees of Separation.........Six Degrees of Penetration

Free Willy...................................................Free My Willy

Ocean's 11............................................Ocean's 11 Inches

Gangs of New York...................Gangbangs of New York

A Bridge Too Far....................................A Bitch Too Far

School of Rock........................................School of Cock

Batman and Robin...................................Batman in Robin

Schindler's List..........................................Schindler's Fist

Daredevil...........................................................Baredevil

Kill Bill................................................................Drill Bill

Bowling for Columbine..................Blowing for Columbine

Das Boot...........................................................Das Butt

Toy Story........................................................Boy Story

Gone in 60 Seconds............................Cum in 60 Seconds

Forrest Gump..........................................Foreskin Gump

Big Fish...............................................................Big Fist

Gladiator...............................................Glad He Ate Her

Jurassic Park....................................Your Ass Lick Park

Lawrence of Arabia.............................Laurence of Labia

Malcolm X...............................................Malcolm XXX

My Fair Lady...........................................My Bare Lady

Night of the Living Dead............Night of the Giving Head

Enemy at the Gates.............................Enema of the Gays

Easy Rider...................................................Sleazy Rider

Top Gun..........................................................Top Cunt

You've got Mail......................................You've got Male

Presumed Innocent............................Presumed Impotent

The Deer Hunter..................................The Queer Hunter

The Untouchables....................................The Touchables

Happy Gilmore..................................Happy Crackwhore

Black Hawk Down..............................Black Cock Down

Frankenstein................................................Spankenstein

Part.2 tulee joskus..

Ron Jeremy, Lord of the Cock Rings

Viimeinen Samurai

2000-luvulla on ilmestynyt joitakin historiallisia elokuvia, joista pidän. Niitä ovat mm. Troija, Aleksanteri, Mel Gibsonin Patriot sekä Olimme sotilaita ja Viimeinen Samurai vuodelta 2003. Sen pääosassa nähdään Tom Cruise, joka on yksi uudemman sukupolven mestarinäyttelijöistä. Muissa rooleissa nähdään mm. Ken Watanbe sekä Timothy Spall. Elokuvan on ohjannut Edward Zwick.

Viimeinen samurai sijoittuu 1870-luvun Japaniin, missä keisari on päättänyt pistää uudet tuulet puhaltamaan. Hän haluaa tehdä maastaan sivistyneen ja modernin, joka on edelläkävijä tekniikassa sekä tieteissä. Armeijaa kouluttamaan hän hankkii Yhdysvalloista ammattisotilaita (Aivan niinkuin nykyinenkin keisari tekee) mm. Nathan Algren-nimisen miehen. Algren on intiaanisotien veteraani, jota menneisyys painaa. Hän on hieman vastahakoinen tehtävään, mutta suostuu.

Amerikkalaisten joutuessa taisteluun keisarin uudistuksia vastustavien samuraiklaanien kanssa Algren jää vangiksi ja hänet viedään kapinallisten kotikylään. Viholliset ovat enemmänkin kiinnostuneita hänestä, kuin vihaisivat tai pelkäisivät häntä. Ajan myötä Algren alkaa vaihtaa leiriä..

Viimeinen samurai on hieman, kuin Tanssii susien kanssa, toinen mainio elokuva. Molemmissa sivistyneen maailman mies lähtee kohti tuntemattomia ihmisiä ja heidän elämäänsä, ja sitten lopuksi huomaakin, kuinka päälaellaan maailma voi olla. Tällaista tarinaa voisi yrittää vaikka ISAF-joukkojen sotilaalla, joka jää Talibanin vangiksi yms. Ollaan kuitenkin toistaiseksi tähän tyytyväisiä. Elokuva itsessään on mainio ja se on pääasia. Cruise näyttelee hienosti Algrenia, joka huomaa edustaneensa aivan vääriä asioita miltei koko elämänsä.

Viimeinen samurai saa itselleen myös naisen, mikä antaa väriä elokuvaan.

Hyvän vaikutelman minuun tekivät myös mahtipontisen hienot taistelukohtaukset, joissa ei rahaa säästetty. Jokaiseen ottoon on syvennytty, ja niin elokuva tuntuu siltä, kuin siinä ei olisi ainuttakaan turhaa pätkää. Ja jottei miltei kolmituntinen tarina tuntuisi pelkältä sotaelokuvalta, kuvataan Algrenin seikkailuja myös taistelukenttien ulkopuolella. Hän nimittäin tuuttaa ihan näppärän näköistä tyttöä ja luo koskettavan romanssin sotajuttujen vanaveteen.

Viimeinen samurai on hieno elokuva kaikille suuren ja mahtavan ystäville. Se on vauhdikas, jännittävä ja tarpeeksi koskettava, kuitenkaan olematta ihan tissien läpsyttelyä. Pelastaa sadepäivän, jos toisenkin. Se edustaa samalla viimeisiä eeppisiä elokuvia, joita sittemmin on luotu vain tietokoneella. Viimeisestä Samuraista on sekä DVD,- että Blu-Ray-painoksia. Itselläni on Warner Brosin Blu-Ray. En ole vaivautunut hankkimaan mitään Collector's Editionia, vaikka sellainenkin luultavasti löytyisi.

Cannibal Ferox

Umberto Lenzi, tuo törkyelokuvien ihmemies ampui kovilla vuonna 1981 ja toi valkokankaalle Cannibal Feroxin, sadistisen kauhutarinan, jossa ei kipua säästellä. Elokuva on saanut itselleen lähes yhtä suuren kulttistatuksen, kuin Ruggero Deodaton Kannibaalien polttouhrit ja olikin parhaimmillaan kielletty yli 30 maassa. Hyvää mainosta.

Gloria, Rudy, ja Pat lähtevät matkalle Amazonin viidakoihin. Gloria on esittänyt teorian, että kannibalismi on pelkkä myytti ja aikoo todistaa tämän alkuasukkaiden avulla. Viidakossa he tapaavat Joen ja Miken, kaksi salaperäistä miestä. Joe on pahasti haavoittunut jouduttuaan vihamielisten alkuasukkaiden hyökkäyksen kohteeksi. Miehet varoittavat seuruetta alueen väestöstä. Tytöt eivät tiedä, että molempia miehiä etsitään kuumeisesti kotona Yhdysvalloissa..

Edetessään syvemmälle viidakkoon ryhmä löytää alkuasukkaita, mutta kaikki ei ole kohdallaan. Joella ja Mikella ei ollutkaan puhtaat jauhot pussissa ja homma hajoaa käsiin melko pahasti...

Cannibal Ferox omaa kaikki tavalliset kannibaalielokuvan piirteet (eläinväkivalta, raiskaukset, alastomuus) ja sen oma erikoisuus on poikkeuksellinen väkivaltaisuus. Siis mitä? No joo, jopa näillä mittapuilla Cannibal Ferox on melko julma pätkä. Kuitenkin väkivalta on selvästi siinä määrin fiktiivistä, että se ei järkytä samalla tapaa kuin aikasemmin mainitussa Kannibaalien polttouhreissa. Se ei silti ole mitään leikkiä vaan elimiä pilkotaan ja paikkoja lävistetään ihan huolella.

Rudy (Bryan Redford) ihmettelee, miksi alkuasukkaat ovat niin julmia. Totuus tulee kuitenkin olemaan tarua ihmeellisempää.

Muuten elokuva on vähän kiikun kaakun. Luvassa on tyypillistä b-luokan töhöilyä, hassuja erikoistehosteita ja aivosolut tappavia repliikkejä. Italialaisittain elokuva tuntuu silti niin huolettomalta, aivan kuin se tiedostaisi omat vikansa, eikä välittäisi niistä paskaakaan. Cannibal Ferox antaakin mahdollisuuden seurata itseään tosikkona ja pettyä, tai katsoa hieman pilke silmäkulmassa ja nauttia.

Cannibal Ferox on lähinnä genren seuraajille soveltuva elokuva. Jos kuitenkin satut vain haluamaan sairaita kicksejä jostakin, niin katso pois. Ei heikkohermoisille. Njuta Filmsin iso kannibaaliboksi sisältää myös tämän elokuvan, joskin sitä löytyy myös erillisenä. Paras paikka etsiä näitä pohjoismaisia limppuja ovat Discshop ja CDON.

Triviaa: Elokuvan saattaa toisinaan bongata nimellä Make them die Slowly, ihan sama filmi kuitenkin.

Rambo

Sylvester Stallone on yksi harvoista hyvistä toimintasankareista. Hänen puukasvonsa pystyvät luomaan oikeita ihmisiä ja tarinoita valkokankaalle toisin kuin muut alan miehet, kuten esim. Steven Seagal, tai Jean-Claude Van Damme. Syltin parhaat suoritukset ovat Rocky, sekä neljä Rambo-elokuvaa, joista viimeisimmän näin juuri ensimmäistä kertaa. Rambo IV, joka kulkee pelkällä Rambo-nimellä, valmistui vuonna 2008 ja sen on ohjannut, tuottanut ja käsikirjoittanut Stallone itse.

John Rambo on vetäytynyt omiin oloihinsa ja elää rauhassa Thaimaassa, jossa hän mm. kalastaa, ja ajelee pientä jokilaivaa. Hän ei välitä edes lähellä Myanmarin rajalla riehuvasta sisällisosdasta, vaan ottaa rennosti eläkepäivillään. Kuitenkin joukko ihmisoikeustyöntekijöitä ja kukkahattuja tarvitsee hänen apuaan alueella liikkumisessa. Heidän jouduttuaan kaapatuksi Rambon on vielä kerran pakko kohdata menneisyytensä ja lähteä jakamaan oikeuttaa viidakon syvyyksiin.

Reilu 60-vuotias Stallone oli elokuvassa jo vanha, mutta potkua löytyi ihan hyvin. Aikaisempiin Ramboihin verrattuna, hän on tällä kertaa myös oppinut näyttelemään, eikä enää vaikuta niin hassulta esim lausuessaan vuorosanoja. Hänen lisäkseen elokuvan toisessa pääosassa nähtävä Julie Benz on myös ihan hyvä hommassaan, ja hyvännäköinenkin.

Ramboon kuuluu toki räjähtävä toiminta, sekä hyvän maun rajoissa toteutettu väkivalta. Sen ei kuulu olla liian järkyttävää, vaan siinä määrin rajua, että hieman vatsanpohjassa pistelee. Tuttuun tapaan päähenkilö on pahaakin pahempi, joka edustaa oikeutta ja hyvyyttä, ja viholliset ovat sadistisia murhaajia. Hyvä asetelma, aivan niin kuin ennen vanhaan. Raa'alla väkivallalla jopa hieman korostetaan tätä asetelmaa.

John Rambo (Sylvester Stallone) joutuu vielä vanhoilla päivillään takaisin viidakkoon näyttämään kykynsä. 

Elokuvassa on kovin haikea tunnelma, joka merkitsee pitkän saagan päättymistä. Viimeisessä kohtauksessa Rambo palaa kotiin Yhdysvaltoihin yli 20-vuoden jälkeen, ja lähtee taas vaeltamaan. Hänellä on päällään sama M65-takki, mistä ensimmäinen elokuva alkoi. Näin ympyrä sulkeutuu.

Rambo on onnistunut elokuva. Se on puhdasta toimintaa ilman 2010-luvun piiloviestejä kasvihuoneilmiöistä tai tappamisen oikeuttamisesta. Elokuva on yksinkertainen, mutta myös paljon edeltäjiään dramaattisempi. Etsi ja katso, varsinkin jos tykkäät sellaisista perinteisistä toimintaelokuvista. Future Film on julkaissut elokuvasta Extended Cut-version, joka sisältää jos jonkinmoista materiaalia, en ole vielä edes ehtinyt tutustua siihen kokonaan. Tästä uusimmasta Rambosta on olemassa myös Blu-Ray. Ramboa näytetään myös televisiossa usein, mutta yleensä se tulee tosi myöhään.

Ja lue tästä juttu ensimmäisestä Rambo-elokuvasta.

Rukajärven tie

Olli Saarelan Rukajärven tie edustaa modernimpaa suomalaista sotaelokuvaa. Se valmistui 1999 ja oli jättimenestys. Elokuva voitti suomalaisittain mahtipontiset seitsemän Jussi-palkintoa. Pääosissa nähdään Peter Franzên ja Irina Björklund. Muissa rooleissa loistavat mm. Kari Heiskanen, Taisto Reimaluoto, ja Kari Väänänen.

Elokuvaa seurataan Luutnantti Eero Perkolan (Franzên) näkökulmasta jatkosodan alkuvaiheessa kesällä 1941. Suomi on hyökännyt Neuvostoliittoon ja Karjalan valloitus on alkanut. Perkola tapaa sattumalta lottana toimivan morsiamensa Kaarinan (Björklund) vallatussa kylässä, mutta heidän tiensä eroavat. Kaarina lähetetään pois etulinjasta, ja Perkola joutuu viemään joukkueensa vaaralliseen tiedustelutehtävään.

Tehtävä on tiedustella vihollisen vahvuutta Rukajärven suunnalla. Perkolan pieni osasto lähtee polkupyörillä kohti tuntematonta matkaa, joka on vaaroja täynnä. Matkalla hän saa kuitenkin tietää, että Kaarina on kuollut...

Juoni kuullostaa melko hollywoodilaiselta, mutta toimii ihan hyvin. Rukajärven tie edustaakin ihan toista luokkaa, kuin Tuntemattomat sotilaat ja Talvisota. Se ei pyri kuvaamaan itse sotaa, vain enemmän jotakin tiettyä kohtaloa sodan keskellä. Franzên ja Bröjklund edustavat romanssissaan niin näkyvästi, että elokuvan sotaisampi puoli tuntuu jäävän varjoon. Sitäpaitsi, monet tarinan sivuhenkilöistä tuntuvat paljon kiinnostavammilta ja persoonnallisemmilta kuin Franzênin hahmo.

Elokuvassa loistavat mm. Kari Väänänen (vas.) sekä pääosan Peter Franzên (oik.).

Rukajärven tie on kuitenkin hyvä elokuva, eikä vähiten näyttelijöidensä ansiosta. Mukana nähdään vilaukselta mm. Kai Lehtinen, Ilkka Heiskanen, sekä tuottaja Marko Röhr. Kiitettävää on myös suuri panostus elokuvan visuaaliseen ilmeeseen. Suomalaisissa elokuvissa kun on se hyvä puoli, että niitä ei yleensä ole digitaalitekniikalla pilattu.

Kannattaa katsoa, elokuvassa on kovin dramaattinen tunnelma ja sitä voi sanoa sotaelokuvaksi lässystä romanssista huolimatta. Ja on mukana ihan kiva seksikohtauskin. Tallenneversiota hamuavalle löytyy suomalainen, kuiva DVD-julkaisu. Ei mitään ekstroja ja lieneepä vielä ainoa julkaisukin. YLE:n kanavat näyttävät Rukajärven tietä aina silloin tällöin.

Ilmestyskirja. Nyt (Apocalypse Now)

Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja. Nyt on yksi maailman tunnetuimpia sotaelokuvia. Se on painajaismainen kuvaus Vietnamin sodasta, ja sen vaikeammista aiheista. Elokuva ilmestyi vuonna 1979, Vietnam-traumojen vielä eläessä vahvasti Yhdysvalloissa.


Erikoisjoukkojen kapteeni Benjamin Willard haetaan väkisin hotellihuoneestaan Saigonista uuteen tehtävään. CIA:n henkilöstö määrää hänet matkustamaan Nung-jokea pitkin veneellä Kambodzaan ja salamurhaamaan Kurtz-niminen erikoisjoukkojen eversti. Kurtz on hävinnyt riveistä erittäin hämärissä olosuhteissa ja perustanut oman heimoarmeijansa viidakkoon.

Willard lähtee matkaan nuoren venemihistön kanssa. He eivät luota Willardiin ja tuntuvat vähät välittävän ympärillään riehuvasta sodasta. Matka on pitkä ja ennen Kambodzaan pääsemistä Willardilla on monta mutkaa matkassa.

Pääosaa näyttelee Martin Sheen (Jonka poika Charlie on myös erittäin tunnettu omasta Vietnam-elokuvastaan Platoon). Heidän lisäkseen elokuvassa nähdään Laurence Fishburne, sekä Coppolan ''Kummisetä-tiimistä'' mm. Marlon Brando, Robert Duvall ja G.D.Spradlin. Elokuvassa nähdään vilaukselta myös nuori Harrison Ford, sekä Dennis Hopper.

Ilmestyskirja. Nyt sekoittelee erilaisia tyylejä kohtauksien mukaan. Alussa nähdään perinteistä sotaelokuvaa mahtavilla erikoistehosteilla, myöhemmin elokuva muuttuu rauhalliseksi draamaksi ja loppua kohden kauhuelementit lisääntyvät. Elokuvan sanotaankin olevan matka mielen pimeimpiin nurkkiin. Willard ja venemiehet kirjaimellisesti matkustavat jumalan selän taakse.

Sekoilun lisäksi elokuvassa on myös ihan perinteistä Vietnam-meininkä

Kannattaa katsoa, ei tarvitse olla sotaelokuvien ystävä tästä pitääkseen. Mukana on ihan kaikkea, hulluista everstiluutnanteista playboy-tyttöihin ja ranskalaisista maanviljelöistä alkuasukkaisiin. Willardin matkaa voi seurata vaikka kuinka useasti, sillä kaikkea ei millään enää muista seuraavalla kerralla. Sitäpaitsi elokuva on helvetin hyvä. Itse tarina on rikas, ja sitä seuraa mielenkiinnolla hyvien näyttelijöiden ja vaihtelevien kohtausten ansiosta. Edes keskustelukohtaukseteivät tunnu tylsältä, sillä ne on täytetty juuri oikeillä repliikeillä.

Ilmestyskirja. Nyt löytyy usein niin sanottuna Redux-versiona, eli alkuperäisenä ja leikkaamattomana. Itse en ole leikattua versiota koskaan edes nähnyt. Sandrew Metronomen julkaisema DVD- on ihan kiva ja sisältää myös kaikkea ylimääräistä hauskaa elokuvan lisäksi

Violent Cop (Sono otoko, kyôbô ni tsuki)

Minun ikäluokkani tuntee Takeshi Kitanon lähinnä näyttelijänä, elokuvasta Battle Royale. Mies on kuitenkin myös ohjannut muutamia kovin kiinnostavia elokuvia. Näistä mainittakoon Violent Cop vuodelta 1989. Se on nimensä mukaisesti tarina poliisimiehestä, jolla on ikävä taipumus ratkaista kaikki asiat väkivallalla. Tarinaa saadaankin hyvin melkein puolentoista tunnin verran.

Azuma (Kitano) on rikospoliisi, joka aiheuttaa poliisilaitokselle päänvaivaa väkivaltaisten toimintatapojensa ansiosta. Uusi pomo ei pidä hänestä ja kehitysvammaista siskoakin pitäisi vahtia välillä. Tämän lisäksi hän saa parikseen keltanokan, Kikuchin. Kovin huonoilla eväillä hän lähtee selvittelemään alamaailman huumemiesten murhia.

Juuri kun Azuma pääsee selville huumekaupan kytköksistä poliisilaitokseen, hän saa potkut pahoinpideltyään epäillyn (Tätä ennen hän oli jo lyönyt useita ja ajanut yhden päälle autolla kaksi kertaa). Työttömyys loppuu kuitenkin kun lyhyeen, kun hänen siskonsa kaapataan. Azuman pannu kiehuu yli..

Violent Cop on länsimaisista esikuvistaan poiketen melko halvalla tehty ja rauhallisen temmon omaava elokuva. Se tarjoaa jännittävää toimintaa, muttei mitään ylitseampuvaa, tai mahtipontista vaan ihan tavallisen ihmisen mittapuulla toteutettavia temppuja. Se antaa realistisen kulman elokuvaan, ja näin ollen katsoja pääsee helpommin mukaan.

Japanilaisittain tarina on hyvin sekava, ja viimeistään elokuvan lopussa katsoja miettii, että mitäs vittua? Miksi se nyt noin teki. Ehkä suomalaiseen päähän eivät mahdu niin selittämättömät kiemurat, tai ylipäätänsä idän kulttuuri. Onhan se tietysti erilaista. Pääasia on kuitenkin, että melko yksinkertainen juoni mahdollistaa hyvän katselukokemuksen.

Kun ne kuuluisat hermot pettävät..

Katso pois, ei paha. On sieltä Japanista kyllä tullut parempaakin tavaraa, ei tosin ihan lähiaikoina. Sen verran jäi sitäpaitsi kiinnostamaan, että aion etsiä käsiini lisää Kitanon elokuvia. Another World Entertainment on julkaissut Violent Copin ja kaksi muuta Kitanon elokuvaa (Sonatine, Boiling Point) DVD:lle. Julkaisujen laatu on vähän heikohko, mutta ei tätä niin montaa kertaa tulee katsottua, että siihen kiinnittäisi huomiota.