Yöportieeri (Il portiere di notte)

70-luvun seksisymboli Charlotte Rampling ja Dirk Bogarde nähtiin yhdessä maailman kohutuimmista Art house-elokuvista. Yöportieeri valmistui vuonna 1976 ja on pitää kyseenalaista mainettaan edelleen yllä. Elokuvan on ohjannut Liliana Cavani.

Wien vuonna 1957. Maximilian (Bogarde) on hotellin yöportieeri, jolla on raskas menneisyys takanaan. Hän oli nuorempana SS-joukoissa keskitysleirin vartijana. Max syyllistyi uskomattomiin perversioihin leirillä ja hänellä oli sadomasokistinen suhde naiseen nimeltä Lucia (Rampling), joka selvisi leiriltä. Nyt vuosien jälkeen Max potee syyllisyyttä, ja hänellä on edessään oikeudenkäynti. Eräänä päivänä hotelliin saapuu yllättävä vieras...

Yöportieeri on monikasvoinen elokuva. Osa siitä on tyypillistä eurooppalaista art housea, mistä en ymmärtänyt yhtään mitään. Se oli kuitenkin myös psykologinen katselukokokemus, missä tutkittiin kahta ihmismieltä varsin eriskummallisessa tilanteessa. Loput elokuvasta oli eskploitatiivista, ei kuitenkaan mitään väkivallan ja seksin keskenään jakamaa kuvastoa.

Yöportieeri etenee välillä nykyhetkessä, välillä takaumilla, ja se on tahditettu kovin kummallisesti. Tarinassa pysyy kuitenkin hyvin mukana ja sekoilua, sekä alastonkohtauksia riittää loppuun asti. Yöportieeri on elokuva joka menee ihon alle, joskin aika kummallisella tavalla. Kannattaa katsoa jos äly riittää katsomaan hieman kehittyneempiä elokuvia ja jos Art house on mieleen.

Future Filmin julkaisema DVD on suomalaisen katsojan oletettu valinta, mutta kuvan laatu on käsittelemätön. Taiteellisesti korkealaatuinen elokuva on visuaalisesti suurta paskaa. Myöskin tekstityksissä on toivomisen varaa. Suosittelenkin etsimään import-puolelta esim. ulkomaista Blu-Ray-julkaisua.

Yöportieerissa liikutaan hämärän rajamailla.