Scarface - Arpinaama (Scarface)

Al Pacinolla on ollut elämänsä aikan unohtumattomia rooleja, joista useimmat ovat olleet erittäin menestyneissä elokuvissa. Hän on näytellyt pääosaa sellaisissakin tuotoksissa kuin Kummisetä, Carlito's Way, sekä minisarjassa Angels in America. Kuitenkaan hänen parasta elokuvaansa eivät monet edes tunne. Kyse on Brian De Palman ohjaamasta klassikosta Scarface - Arpinaama.

Poikkeuksellisen rajua väkivaltaa ja kielenkäyttöä sisältävä Scarface on yksi parhaista koskaan näkemistäni elokuvista. Se valmistui 1983 ja herätti ilmestyessään eriäviä mielipiteitä. Se oli kuitenkin kassamenestys ja kotitallenteet ovat monikertaistaneet sen voitot viime vuosina.

Tony Montana (Pacino) on nuori kuubalainen rötösukko, joka onnistuu muuttamaan Yhdysvaltoihin kaverinsa, Mannyn kanssa. He joutuvat nopeasti rikolliselle polulle ja päätyvät huumemaailman pyörteisiin. Tony alkaa menestyä ja rikastua huumekaupoilla, ja tekemällä töitä Miamissa asuvalle huumelordille. Hän ja Manny nousevat huumekaupan huipulle ja huomaavatkin olevansa rikollisen maailman kuninkaita. Tony muuttuu menestyväksi liikemieheksi ja hankkii jopa vaimon. Rikollinen maailma on kuitenkin vaarallinen ja kaikella on hintansa.

Elokuvan hienous on osittain Oliver Stonen käsikirjoituksen ansiota. Hän teki sen yhteistyössä huumepoliisin kanssa ja sai aikaan pelottavan aidontuntuisen tarinan. Al Pacinon hienoa, ja välillä hauskaakin suoritusta avustavat Steven Bauer ja Michelle Pfeiffer. Kolmikko vie katsojan taitavasti, ei ainoastaan rikolliseen maailmaan, vaan myös rikolliseen mieleen. Elokuva ei ole pelkästään matka Tony Montanan elämään, vaan myös hänen ajatuksiinsa, ja lapsellisen yksinkertaiseen logiikkaansa.

Vaikka Pacinon esittämä Montana tuntuu aluksi säälittävältä pikkumieheltä, joka ei tiedä mistään mitään, hänen vaivalloista nousuaan valtaan on ilo seurata. Hän on yksi rikoselokuvien mieleenpainuvimpia hahmoja juuri persoonallisuutensa ja tyylikkyytensä ansiosta Mukana on jännitystä, draamaa, komediaa, sekä elokuvahistorian unohtumattomimpiin kuuluva loppuhuipennus. Elokuva ei kärsi edes ylipitkästä 170 minuutin kestostaan, sillä juonta ei ole paikattu yhdelläkään tylsällä kohtauksella.

Tutustukaa toki. Normaaliin toimintaelokuvaan/jännäriin verrattuna Scarface voi tuntua hieman rankalta, mutta ei tämä mitenkään yliampuvan järkyttävä ole. Kyseessä on mielenkiintoinen elokuva, jonka menee ihon alle ensimmäisellä katselukerralla.

Universal on julkaissut elokuvan monia kertoja, viimeisimpänä osana 100-vuotiskokoelmaansa DVD:lle ja Blu-Raylle. Molemmat tallenteet ovat melko helposti löydettävissä verkkokaupoista ja viihde-elektroniikka osastoilta.

Elokuva sisältää myös poikkeuksellisen kyseenalaista huumeiden käyttöä.

Psyko (Psycho)

Hitchcock tunnetaan ehkä parhaiten alkuperäisestä Psyko-elokuvasta. Vuonna 1960 ilmestynyt trilleri jaksaa jännittää kerrasta toiseen. Olen nähnyt sen useita kertoja, ja vaikka muistan jokaisen kohtauksen miltei ulkoa, en silti ikinä lakkaa jännittämästä. Miksi? Koska Hitchcock.

Marion Crane (Janet Leigh) on nuori nainen joka työskentelee kiinteistöyrityksessä sihteerinä. Hänen elämäntilanteensa on jämähtänyt paikoilleen rahanpuutteen takia. Kun hän sitten saa tehtäväkseen kuljettaa suuren summan käteistä rahaa pankkiin, päättääkin hän varastaa sen. Alkaa viikonloppu ja hänellä on pari päivää aikaa paeta, ennen kuin varkautta edes huomataan.

Marion lähtee hätäisesti pakomatkalle toiseen osavaltioon, ja vastaan tulee jos jonkinmoisia mutkia. Viimeisenä pisarana kova myrsky, joka pakottaa hänet etsimään yösijaa Batesin motellista valtatien läheltä. Marion on ainoa asiakas ja nuori Norman Bates-niminen poika (Anthony Perkins) on ainoa työntekijä. Katastrofin ainekset ovat kasassa.

Elokuva pitää mukanaan alusta loppuun. Hitchcock on suunnitellut jokaisen kohtauksen, ei ainoastaan maustamaan juonta, vaan lisäämään jännitystä aste asteelta. Ja silti hän pitää elokuvan täysin normaalina, sekä hillittynä. Ruudussa ei näy ylilyötyä väkivaltaa, eikä mitään epärealistista.

Parhain kauhuelementti luodaan pelolla siitä, että tavalliset ihmiset menevät sekaisin. Tutut ja turvalliset asiat, muuttuvat hengenvaarallisiksi ja pelottaviksi. Järkytys ja shokkielementit löytyvät jokapäivestä elämästä ja ympäriltämme. Psykossa rauhallinen ja hiljainen poika kantaa sisällään hirvittäviä salaisuuksia. Kauhu luodaan samalla tavalla tavallisten ihmisten keskelle monissa muissakin kauhuelokuvan mestariteoksissa, kuten Kärpänen (1958) ja  Manaaja (1973).

Jännityksen mestarin jännittävin elokuva on todella jännittävä. Se on myös hyvä esimerkki siitä, miten Hitchcock käytti nerokkaasti valoa ja värejä (tässä tapauksessa mustavalkoista kuvaa) apunaan elokuvan tunnelman luomisessa. Muita mainiosti toteutettuja elementtejä Psykossa ovat kameran käyttö (mikä tietysti on hienoa kaikissa Hitchcockin elokuvissa) ja musiikki.

Onko tämä elokuva sitten kauhua, vai pelkkä jännäri, päätä itse. Elokuva on julkaistu Suomessa useita kertoja DVD:lle ja nyt viimeisimpänä Blu-Raylle osana Universalin Hitchcock-kokoelmaa. Formaatilla ei ole väliä, sillä näin jännittävää elokuvaa katsellessa ei ehdi miettiä kuvasuhdetta tai terävyyttä. Psyko 5/5.