Ilsa - the Tigress of Siberia

Palataksemme niihin elokuviin, jotka hyväilevät aivojen pimeämpiä sopukoita, otetaan käsittelyyn taas yksi Ilsa-elokuva. Tällä kertaa sarjan viimeinen teos, Ilsa - the Tigress of Siberia. Elokuva olisi suomennettuna Ilsa - Siperian naarastiikeri, joten lienee sanomattakin selvää, miksi nimi on jätetty kokonaan kääntämättä.

Tigerss of Siberia valmistui kanadalaisvoimin vuonna 1977. Sen ohjasi Jean LaFleur ja tuottajana toimivat Ivan Reitman sekä Roger Corman, joista jälkimmäinen on harjaantunut myös näyttelemisen ja ohjaamisen saralla. Pääosassa on tuttuun tapaan Dyanne Throne.

Vuosi 1953. Paikka: Vankileiri Gulag 14 Siperiassa. Ilsa palauttaa poliittisten vankien uskoa kommunistiseen järjestelmään kiduttamalla heitä. Siinä sivussa hän ehtii viettää villejä orgioita ja ryyppyjuhlia leirin henkilökunnan kanssa. Ilsan ura tulee kuitenkin taas kerran päätökseen, kun Stalin kuolee ja Gulag-leirit suljetaan.

20 vuotta myöhemmin urheilualalla toimiva Yakurin-niminen mies matkustaa Kanadaan joukkueensa kanssa. Pojat päättävät käydä tutustumassa paikalliseen prostituutioon ja vierailevat huoratalossa. Siellä Yakurin tapaa menneisyydestään tutun henkilön, jota ei ehkä olisi halunnut nähdä..

Kolmesta muusta Ilsa-elokuvasta poiketen verityöt ja riettaudet jäävät vähemmälle ja Tigress of Siberia keskittyy juoneen. Kömpelöä kylmän sodan vakoilujännäriä tavoitteleva tarina on aika kökkö. B-luokkaisen Grindhouse-elokuvan vaatimukset täyttyvät hyvin. Tyhmää dialogia, huonoja lavastuksia ja idioottimaisia juonenkäänteitä löytyy.

Elokuvan nimi on harhaanjohtava, sillä pääosin tapahtumat sijoittuvat 70-luvun Kanadaan. Itse vankileirihölmöily jää poikkeuksellisen vähäiseksi. Harmillista sinänsä, sillä Ilsa-elokuvia katsotaan pilke silmäkulmassa juuri sadistisen, mutta kalkkunamaisen väkivallan (ja pehmopornon) takia. Ilsa-sarja on esimerkki siitä, miten menestyselokuvan maineella ratsastavat jatko-osat ovat toinen toistaan huonompia.

Kohta sattuu...

Ilsa - the Tigress of Siberia on kertakäyttötavaraa. Elokuva epäonnistuu yrittäessään poiketa vankilaelokuvien normaalista kaavasta. Muutama hassu lausahdus ja Ilsan uhkeat moudot ovatkin ne kaksi ainoata asiaa, mitkä saivat jatkamaan elokuvan katsomista. Muutoin olisin lopettanut puolen tunnin jälkeen.

Elokuvan suomalainen DVD-painos on Scanboxin julkaisema ja se kuuluu kolmen Ilsan sarjaan. Sarjassa ovat kaikki muut elokuvat, paitsi epävirallinen Ilsa - the Mad Butcher. Mitään ekstroja mukana ei ole, mutta itse elokuvan nähtyäni en niitä kaipaakaan.

Paratiisihotelli (Hotel Paradise)

Miltä kuullostaisi WiP-elokuva Etelä-Amerikan viidakoissa? 80-luku, Italia, alastomuus ja muut tutut elementit puskevat ovat keskeisiä tekijöitä Paratiisihotellissa, joka on B-luokan roskaelokuvaa huonoimmillaan. Tämä klassikon tittelistä nauttiva seksploitaatioelokuva valmistui 1980, ja sen on ohjannut Edoardo Mulargia.

Nimettömässä Etelä-Amerikan maassa keskellä viidakkoa on työleiri, jossa valtio yrittää vankien kustannuksella kaivaa jalokiviä. Koska työ on likaista, raskasta ja se pitää tehdä lähes alasti, on loogisin vaihtoehto käyttää nuoria naisvankeja. Vartijoiden likaisesta käytöksestä kärsivät mm. Frida, Rosita ja voodootyttö Muriel, sekä leirille saapuvat vangit Lorna ja Maria. Samaan aikaan alueella toimiva kapinallisryhmä aikoo iskeä leirille lisätuottojen toivossa. Myös vangeilla on oma pakosuunnitelmansa. 

Mitä hyvää, mitä huonoa? No aika pitkälti pelkkää huonoa. B-luokan elokuvia ja eksploitaatiogenreä katsotaan joko aitoja taideteoksia (Cannibal Holocaust, Django-kostaja) etsien tai puhtaasti pilke silmäkulmassa (Ilsa-elokuvat, the New Barbarians) ja huumorimielessä. Paratiisihotellista ei kuitenkaan saa irti oikein mitään. Turhan teennäisesti näytelty elokuva on täynnä tylsyyttä, eikä sillä ole mitään uniikkia piirrettä tai edes yhtä saatanan nerokasta kohtausta. Rahastusmielessähän Paratiisihotelli on tehty mutta luulisi nyt työryhmän edes panostavan.

Hyvänä puolena näissä elokuvissa ovat aina väkivalta ja paljas pinta. Nyt kuitenkin väkivalta on melko vähäistä ja paljas pinta niinkin huonosti toteutettu (vaikkakin poikkeuksellisen rohkeaa) että välillä jopa toivoisin naisten olevan mielummin täysin pukeissa. Murielia esittävä Ajita Wilson on poikkeuksellisen kuuma pakkaus, mutta kun etsin hänestä tietoa, luin, että kyseinen henkilö oli syntymänimeltään George Wilson. Epäilyttävää...

Sileitä tissejä, ei niinkään sileitä pimppoja, ja aivan tolkuttoman paska elokuva. Paratiisihotellin ainoaksi plussaksi jäävät B-elokuville ominainen kumma musiikki, sekä aika ajoin näytetyt seksikohtaukset, jotka nekin ovat enemmänkin surullisia. Katso vain, jos sinulle maksetaan siitä.

Another World Entertainmentin DVD on elokuvan Suomessa julkaistu painos. Kuva ja ääni ovat mitä ovat, kuten aina tämän lajityypin elokuvissa. Kuitenkin kyseessä on laadultaan ihan katsomiskelpoinen julkaisu. Uudet ikärajasäädökset ovat määritelleet elokuvan kielletyksi alle 18-vuotiailta, vaikka Paratiisihotellin nähdessään pienet lapset vain sanoisivat, että ''Kuka tällaisesta edes kiihottuu?''