perjantai 1. elokuuta 2014

Death Proof

Tarantino tulee tuskin ikinä elämänsä aikana ohjaamaan paskaa elokuvaa. Hänen Art House-väkivaltansa ja nokkelat dialoginsa vetoavat katsojiin varmasti vielä kymmenenkin vuoden päästä. Vuonna 2007 valmistunut Death Proof ei ole poikkeus. Se julkaistiin Yhdysvalloissa yhdessä Planet of Terror-nimisen elokuvan kanssa, mutta meilläpäin molemmat ovat kaksi erillistä teostaan. Planet of Terrorin on sitäpaitsi ohjannut Robert Rodriguez.

Elokuva kertoo huolellisella otteella Stuntman Mike-nimisestä psykopaatista (Kurt Russell), sekä nuorista tytöistä, joita hän väijyy teiden varsilla. Kun Mike löytää kohteen, muuttuu hän verenhimoiseksi metsästäjäksi, joka on valmis mihin vain, saadakseen aikaan yhden ruumiin lisää. Kuitenkin jotkut eivät aio vain tyytyä olemaan uhreja.

Tarinassa on periaatteessa kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa seurataan ensimmäisen tyttöporukan epäonnista matkaa, toisella puoliskolla toisen. Kummallakin kerralla tutustutaan ensin tyttöihin, jonka jälkeen Mike astuu kuvaan vähitellen. Hänet esitetään katsojalle ensi silmäyksestä asti epäilyttävänä ja vaarallisena, mikä tuo jännitystä mukaan.

Death Proof on täynnä Tarantinolle ominaisia herkullisia vuoropuheluita, tyylikästä musiikkia, sekä muutama hyvin verinen hetki, jotka saavat ihon sopivasti kananlihalle. Parhaiten mieleen tulee jäämään kuitenkin itse psykopaatti Mike lähinnä hilpeytensä ja koomisen olemuksensa ansiosta. Menoa siivittävät myös kivat pikku viittaukset muihin Tarantinon ja Rodriguezin elokuviin. Sokerina pohjalla ruudulle ilmestyvät mm Eli Roth, Zoë Bell omana itsenään, sekä ohjaaja itse.

Puolivälissä nähdään myös mukava sylitanssikohtaus.
Death Proof on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Se on hieno Tarantino-tuotos täynnä tyyliä, toimintaa, tyttöjä ja huumoria. Muutamassa kohdassa myönnän jopa hieman jännittäneeni. Svensk Filmindustrin julkaisema Blu-Ray on kohtuulisen hyvä hankinta, varsinkin, kun sen löytää halvalla. Näin hyvä elokuva ansaitsee vähintään HD-laatua.