Moraalittomia tarinoita (Contes Immoraux)

Puolalainen Walerian Borowczyk on tunnettu surrealistisista elokuvistaan. Hänen ranskalainen tuotoksensa Moraalittomia tarinoita on hyvä esimerkki. Se on vuonna 1974 valmistunut eroottinen draama, joka koostuu neljästä lyhyestä tarinasta.

Ensimmäisessä tarinassa nuori André yllyttää serkkunsa sukurutsaukseen merenrannalla ja opettaa hänelle nousuvedestä samalla, kun tyttö ottaa tältä poskeen. Toisessa taas tuntematon maalaistyttö alkaa hourimaan eroottisesti, menee sekaisin ja päätyy kurkuttamaan itseään. Kolmennessa tarinassa ollaankin sitten 1600-luvun Ukrainassa, missä kreivitär Bathory kaappa nuoria neitsytnaisia ikuinen elämä tähtäimessään. Neljännessä tarinassa mennään kirkon maailman missä aatelisto ja papisto sortuvat synteihin.

Itse elokuva on enemmän tai vähemmän tökkö. Kuvan heikko laatu sopii hyvin yhteen täysin päättömien juttujen kanssa. Mitään järin toiminnallista osuutta on turha edes odotella. Intensiivisimmät kohtaukset ovat naimista ja melko leppoisaan tahtiin.

Kuitenkin Moraalittomia tarinoita on sillä jollakin tasolla ihan oikeaa Art Housea. Seksikohtaukset ovat kiusallisia ja minusta tuntui aivan kuin olisin itse ollut vieressä seuraamassa. Kameralla on keskitytty kokonaiseen ihmiseen, eikä vain hänen edustavimpiin osiinsa (joskin tissejä ja pyllyjä näkyy silti paljon), mikä saa filmin näyttämään toisinaan kummalliselta. Tarinoista myös tehdään moraalittomia asettamalla ne tiettyihin asiayhteyksiin esim aikausiin tai uskontoon.

:)

Elokuva on alusta asti vähintäänkin moraaliton. Kuvassa ei näy mitään Hardcorea, mutta voin vain arvata, kuinka kohtaukset ovat saaneet 70-luvun kukkahatut mylvimään raivosta. Se oli kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, että on vaikea haukkua sitä pystyyn, vaikka Moraalittomia tarinoita ei olekaan mikään varsinainen mestariteos. Se ansaitsee pari tähteään juuri asiattomuudellaan ja rohkealla, muttei silti eksploitatiivisella tavallaan tuoda seksiä valkokankaalle.
 
Future Film on julkaissut Moraalittomia tarinoita DVD:lle. Elokuva on suomeksi tekstitetty ja sisältää myös joitakin ekstroja.

Triviaa: Elokuvassa nähdään mm. Pablo Picasson tytär, Paloma Picasso.

Taru Sormusten Herrasta: Sormuksen Ritarit

En ole koskaan lukenut J.R.R. Tolkienin alkuperäisteosta, mutta on vaikea uskoa, että se oikeasti voisi enää pistää elokuvasta paremmaksi. Kyseessä on nimittäin fantasiaelokuvien kuningas ja vieläpä niin tarkalla kädellä tehty, että pitäisi nostaa hattua puhtaasta kunnioituksesta, kun istuu alas ja katsoo Peter Jacksonin ohjaamaa trilogiaa.

Taru Sormusten Herrasta-trilogia on yksi 2000-luvun menestyneimpiä elokuvatuotoksia. Kolmiosainen tarina sijoittuu kuvitteelliseen Keski-maahan, missä Frodo-niminen hobitti lähtee matkalle tuhoamaan pahat voimat omaavaa sormusta. Paha valtias Sauron ja hänen kätyrinsa Saruman heittävät kapuloita rattaisiin ja sotakin riehuu taustalla.

Ensimmäisessä osassa Frodon (Elijah Wood) rauhallinen elämä horjuu, kun hän saa haltuunsa sormuksen. Gandalf-velho (Ian Mckellen) kertoo hänelle sen sisältävän paljon pahaa, ja käskee Frodon tuhoamaan sen. Mutta sormusta ei voi tuhota noin vain, vaan se pitää viedä Mordoriin ja upottaa tulivuoren laavaan. Samaan aikaan pahuus nousee Mordorista ja Keski-maassa kuohuu. Frodon mukaan lähtevät parhaat ystävät Sam (Sean Astin) Pippin (Billy Boyd) Merri (Dominic Monaghan), kokeneet soturit Aragorn (Viggo Mortensen) ja Boromir (Sean Bean) sekä haltija Legolas (Orlando Bloom) ja kääpiö Gimli (John Rhys-Davies). Myös Gandalf päättää ottaa osaa matkaan. Edessä on pitkä vaellus..

Vuonna 2001 valmistunut Taru Sormusten herrasta: Sormuksen ritarit on viiden tähden elokuva. Tähtinäyttelijöiden kaarti vauhdittaa upeaa tarinaa, joka kiehtoo kerta toisensa jälkeen. Hienosti näytellyt hahmot ovat persoonallisia, ja jokainen tuo oman lisämausteensa elokuvaan. Sivurooleissa nähdään mm. Liv Tyler, Cate Blanchett ja Hugo Weaving. Sarumania esittää yli muiden legendaarinen Christopher Lee.

Sormuksen ritarit on vahvasti visuaalinen elokuva. Se on kuvattu uudessa-Seelannissa kovin näyttävässä ympäristössä ja lavastus on kohdallaan. Varsinkin usein kuvassa näkyvät örkit ovat vähintäänkin mestareiden työtä. Myöskin digitaalisesti valmistellut kohtaukset ovat melko aidontuntuisia.

Sormuksen ritarit. Elokuva voitti neljä Oscaria

Mustia ratsastajia, haltijoita, suuria taistelukohtauksia ja jännitystä. Voiko enempää toivoa? No varmaankin alastomia naisia, mutta niille löytyy kyllä paikka muista elokuvista. Sormuksen ritarit on ehdoton kultakimpale jokaisessa elokuvahyllyssä.

Toivottavasti olet katsonut tämän jo... Jos et ole niin tee se ja pian. Taru Sormusten herrasta-elokuvat kuuluvat yleissivistykseen. Ne pitää nähdä. Svensk Filmindustrin DVD:t ja Blu-Rayt ovat kovaa kamaa. Jokaisesta osasta on julkaistu myöspidempi versio, jossa on mukana ennennäkemättömiä kohtauksia. Itse en ole niitä vielä nähnyt, mutta aion katsoa.

Ensi viikolla seuraava osa.

Venus in Furs (Paroxismus)

Kun kannessa mainostetaan selvästi otsikoituna seksiä, väkivaltaa, sadismia, jazz-musiikkia, erotiikka ja kulttistatusta, ei kukaan itseään kunnioittava ihminen voi jättää limppua sikseen vaan laittaa elokuvan ostoskoriinsa.

Ajattelin näin, kun ostin Anttilasta Venus in Furs-nimisen elokuvan. Elokuvan on ohjannut Jesus Franco vuonna 1969. Sen pääosissa nähdään Maria Rohm, James Darren, Barbara McNair, sekä eurooppalaisen elokuvan suurmies, Klaus Kinski.

Ohjaaja Jesus Franco muistetaan lähes loputtomasta eksploitaatioklassikoiden virrasta. Hänen elokuvissaan pääroolin saavat alastomuus ja kehnot repliikit. Venus in Furs ei ole poikkeus. Se pyrkii olemaan taiteellinen mestariteos, mutta jää johonkin kaatopaikan ja torakan sperman väliin.

Jimmy Logan on jazz-muusikko, joka jää mysteerisen Wanda-nimisen naisen pauloihin, mutta löytää hänet kuolleena. Logan pakenee traumojaan Rioon, missä hän löytää tyttöystävän. Menneisyyden aaveet kuitenkin palaavat entistäkin elävämpänä. Loganin mieli alkaa horjua, ja hän ei enää tiedä mikä on totta ja mikä ei.

Odotukset olivat matalalla, siinä missä lopputuloskin. Francon elokuvissa suurin puute lienee se, että ne ovat niin saatanan sekavia. Juoni pomppii ja vie kohtauksesta toiseen tavalla, jota ei ymmärrä kukaan tohtoria tyhmempi. Loganin viinansekaisen pään sisältöön tutustutaan hyvin, mutta se tarjoaa silti vain niitä huonoja repliikkejä ja aivan tolkuttoman tylsää täytemateriaalia. Elokuvassa on kyllä hyvännäköisiä naisia, joka on aina plussaa. Pidän myös suuresti Klaus Kinskistä, joka on ihan oikea näyttelijä. Ihmettelenkin, miten hän on alentunut näyttämään naamaansa tällaisessa paskassa.

Hyvännäköinen nainen

Venus in Furs on Atlantic Filmin toimesta löyty Suomessa DVD:lle aivan äskettäin.  Julkaisu sisältää elokuvan lisäksi trailereita ja ohjaajan haastattelun. Elokuvan laadusta huolimatta on mukavaa, että tällaista harvinaisempaa ja suurelle yleisölle tuntematonta sleaze-roskaa julkaistaan ja vielä pistetään ihan tavallisiin kauppoihin myyntiin. Olen tehnyt samanlaisia löytöjä lähimmästä Anttilasta jo aikaisemminkin. Ehkä ihmiset ovat kyllästyneet poimimaan hyllystä aina vain Transformerseja ja Harry Pottereita ja haluavat nähdä jotain radikaalimpaa. Tämä elokuva tuskin innostaa siihen ketään.

Kauhun kilometrit (Duel)

Ennen varsinaista kuuluisuuttaan Steven Spielberg sai kunniaa kotimaassaan televisioelokuvalla Kauhun kilometrit. Vuonna 1971 ,valmistunut elokuva on täyspituinen jännäri, jossa tavallinen jamppa joutuu hengenvaaralliseen koetukseen suuren rekan kanssa. Jamppaa näyttelee Dennis Weaver.

David lähtee aamulla halki Californian autiomaan, kohti liiketapaamista Plymouth Valiantillaan. Matkan aikana sattuu niinkin hassusti, että hidasteleva rekka jää hänen eteensä eikä tahdo päästää ohi. David kuitenkin kikkailee itsensä edelle sivutien kautta. Myöhemmin hidas rekka ajaa hänen perässään yli 150km/h ja homma menee oudoksi. Rekka osoittautuu erittäin vaaralliseksi tienkäyttäjäksi ja David huomaa joutuneensa erittäin ikävään tilanteeseen.

Spielberg on onnistunut luomaan lähes Hitchcockin tasoisen pyskologisen jännärin. Se toimii monen kauhuelokuvan tavoin tekemällä jostakin aivan arkipäiväisestä ja tavallisesta järkyttävää ja vaarallista. Koko elokuva sijoittuu tien päälle ja tapahtumat mahtuvat yhteen kokonaiseen päivään. Jännityselementit onkin luotu taitavasti nimenomaan kameralla ja musiikilla. Weaver myös näyttelee hyvin hitaasti päässään hajoavaa miestä, joka lopulta aikoo kohdata pelkonsa ja pistää rekan ojennukseen.

Kauhun kilometrien tunnistettava ominaispiirre on, että itse pahan rekan kuljettajaa ei näytetä missään vaiheessa. Yhdessä kohtauksessa David päätyykin samaan kahvilaan (ehkä) kuljettajan kanssa, ja yrittää tunnistaa häntä asiakkaiden joukosta. Jännitystä lisäävät jatkuvasti tiellä vastaan tulevat tilanteet, jotka suorastaan viestivät, että pian tapahtuu jotakin.

Rekka ei jätä Davidia (Weaver) rauhaan.

Kauhun kilometrit on jännittävä elokuva katsojalle kuin katsojalle. Se on myös sopivan lyhyt ( noin 90min) joten kenellekkään ei tule tylsää takaa-ajoa seuratessa. Elokuvan voi katsoa Universalin julkaisemalta DVD:ltä. Blu-Ray julkaisua ei suomeksi valitettavasti ole.

Bikinibisnes - Vauhtia vesirajalla (Feng kuang da ben zei)

Shaw-Brothersin studioilla on toisinaan taidettu lyödä ovet lukkoon ja tuottaa pimeissä nurkissa elokuvia, joiden sisältö on vähintäänkin kyseenalainen. Lui Kein ohjaama Bikinibisnes - Vauhtia vesirajalla vuodelta 1974 edustaa juuri näitä tapauksia.

Aasiassa mainetta niittänyt Birte Tove esittää Ra Liao Liu-nimistä naista, joka johtaa naispuolisten taskuvarkaiden ryhmää. Naiset käyttävät vähäpukeisuutta ja tämän varjolla puhaltavat lompakoita sun muuta. Naisten tehokkain ase on vetää päällysvaatteet pois ja vietellä miehiä kukkarot saadakseen. Tytsyt kuitenkin joutuvat suuremman rikollisjengin kanssa sotajalalle, jolloin heidän taitonsa pistetään todelliseen testiin.

Aasiassa osataan siinä määrin, että vaikka Bikinibisnes onkin selvästi roskaelokuva, on se onnistunut sellainen. Kuvaruudulle putkahtaa kivoja tyttöjä alasti, tyypillisiä kamppailulajin taitajia, sekä aivan uskomaton 70-luvun Hong Kong. Näyttelijöiden taidot ovat melko lailla pornoelokuvan tasolla ja juonikin tuntuu olevan vähän kiikun kaakun, mutta vain oikea elokuva-arvostelija keskittyy niihin jos yleinen ilme on valmiiksi ihan kiva. Saastaisetkin myyntiarvot nimittäin menevät hyvin alitajuntaan jos ne myydään oikein. Nuoret naiset, 70-luvun svengaava musiikki ja kivat maisemat ovat vaarallinen yhdistelmä.

Bikinibisneksestä pitäminen on aivan katsojan omista mieltymyksistä kiinni. Jos pidät vain mestariteoksista ja Oscar-voittajista, älä katso tätä. Jos pidät vain niistä uutuuselokuvista, mitä kaveritkin katsovat, älä katso tätä. Mutta jos toisinaan haluat sallia itsellesi vajaat kaksi tuntia täynnä pirteää retromenoa, hassuja juttuja, ihania tyttöjä, pehmopornoa ja kung fu-potkuja, katso ehdottomasti tämä elokuva. Bikinibisnes ei ehkä lisää aivosolujen määrää, mutta aivan varmasti tappaa mahdolliset ylimääräiset todella kivuttomasti ja iloisesti.

Rosvot

Another World Entertainment tunnetaan marginaalielokuvien ja trash-tuotannon julkaisemisesta. Samaa firmaa saadaan kiittää tämänkin elokuvan suomalaisesta julkaisusta. Kyseistä elokuvaa on vaikea löytää. Itse ostin omani Discshopista. Muistaakseni tämä Bikinibisnes, sekä kaksi muuta SB-törkyklassikoa Bamboo House of Dolls ja Kiinalainen Kaato on julkaistu Sexy and Sleazy-nimisenä DVD-boksina, josta löytyy suomitekstit. Kyseinen laatikko löytyy CDON:ilta joskin hieman korkeaan hintaan.

Huom: Kaikkiin kolmeen elokuvaan on merkitty ikärajaksi 18 vuotta, mutta tämän tapauksen kohdalla voi käyttää omaa järkeään. Pari kierrepotkua ja sellainen ihan leppoisa seksi ei tee elokuvasta kovinkaan haitallista.

Bamboo House of Dolls on jos esiteltynä täällä, ei yhtä kiva elokuva.

Ilsa, The Mad Butcher


HUOM: Tämä elokuva kulkee myös nimillä, Ilsa The Wicked Warden, Wanda The Wicked Warden, ja Greta the Mad Butcher. Otsikko on nimetty itse omistamani julkaisun mukaan.

Vahvasti seksuaalinen ja sairas vanginvartija Ilsa tähditti kaiken kaikkiaan neljää samantyyppistä kulttiklassikkoa, huolimatta siitä että hahmo tapettiin ensimmäisessä elokuvassa. Espanjalainen eksploitaatioguru Jesûs Franco ohjasi vuonna 1977 Ilsa, The Wicked Wardenin, jossa taso putoaa housujen mukana. Ilsa näyttävästi näyttelee jälleen povekas Dyanne Thorne.

Greta/Ilsa/Wanda johtaa klinikkaa, jossa hoidetaan seksuaalisesti häiriintyneitä naisia. Julkisivun takana tapahtuu kuitenkin mitä ihmeellisimpiä ihmiskokeita. Nuori Abby tulee klinikalle mukamas hoitoon oikeana tarkoituksenaan löytää kadonnut sisarensa Rosa. Ilsa/Greta/Wanda pääsee perille asioista ja ottaa rautaiset otteet käyttöön. Huimaa?

Valoja tauluun. Francon elokuvat eivät kai koskaan ole olleet mitään mestariteoksia, mutta tässä hiotaan pohjaa oikein hiomakoneella. Juoni on on väkisin väännetty, eikä se pysty tarjoamaan kovinkaan paljon niitä shokkiarvoja tai seksiä, minkä takia näitä elokuvia katsotaan.

Onneksi sentään Ilsa itse on entisellään.

Poissa on myös ensimmäisen Ilsa-elokuvan kyseenalainen ilmapiiri ja reipas camp-henki. Franco on ilmeisesti yrittänyt vääntää rautalangasta mestariteoksen, ja lopputulos on sen mukainen. Minua ei jännittänyt hetkeäkään, vaan tunsin ajoittaisia pettymyksiä, kun en pysynt juonessa mukana enkä nähnyt ensimmäisen elokuvan tasoista hurjaa menoa.

Eurooppalaisen b-elokuvan kulta-aikaan julkaistu Ilsa, The Wicked Warden on aikamoinen pohjanoteeraus, jossa ainoaksi kivaksi jutuksi jäivät taas päähenkilön isot ja sileät tissit. Älkööt siis odottako mitään tähdellistä tämän elokuvan suhteen. Elokuvan loppuun asetettu verinen tiikerikohtauskin tuli vasta siinä vaiheessa, kun tiesin, että mitään ei enää ole pelastettavissa.

Älä katso. Jos haluat nähdä seksiä, katso pornoa, jos väkivaltaa, katso vaikka Tarantinon elokuvia, jos jännitystä, katso Hitchcockin elokuvia. Ja jos haluat nähdä tiikerin, katso avaraa luontoa, mutta tällä elokuvalla ei ole maailmassa mitään tarkoitusta.

Jos kuitenkin olet itsepäinen ja aiot katsoa, niin Atlantic Filmin DVD on se äskettäin Suomessa julkaistu versio. Jopa teksitykset jättävät toivomisen varaa, ei helvetti...