Ugetsu - kalpean kuun tarinoita (Ugetsu Monogatari)

Rauhan ja levon aikaan kuuluvat rauhalliset elokuvat. Ugetsu - Kalpean kuun tarinoita on juuri tähän tarkoitukseen sopiva elokuva. Se on leppoisa ja rento kummitustarina jota ei ole pituudella pilattu (1h 30min). Kenji Mizoguchi ohjasi Kalpean kuun tarinoita vuonna 1953. Pääosissa näyttelevät Masayuki Mori, Machiko Kyo, Kinuyo Tanaka, Eitarô Ozawa ja Mitsuko Mito.

1500-luvun sotaisaan Japaniin sijoittuva elokuva kertoo kaksi rinnakkaista tarinaa maalaismiehestä, hänen langostaan, sekä näiden vaimoista. Genjurô (Mori) ansaitsee saviruukuilla, joita hän myy kaupungissa. Tuotoilla hän tavoittelee vauraampaa elämää vaimolleen Miyagille (Tanaka) sekä heidän pienelle lapselleen. Naapurissa asuva Tobei (Ozawa) on saamaton nahjus, joka unelmoi samurain elämästä, eikä ota kuuleviin korviinsa vaimonsa Ohaman (Mito) varoituksia.

Pariskunnat lähtevät yhdessä ihmisten ilmoille myymään ruukkuja. Matkan aikana miehet joutuvat eroon vaimoistaan ja naisten poissaollessa ukot eksyvät väärille poluille. Edessä on vaivalloinen matka takaisin kotiin.

Mizoguchin luoma ilmapiiri elokuvassa on melko realistinen huolimatta siitä, että se sisältää näkyjen näkemistä ja kummittelua. Pääosissa ovat aivan tavalliset juntit, jotka havittelevat yläluokkaista elämää. Uhreiksi jäävät vaimot saavat kärsiä miesten ahneudesta ja itsepäisyydestä. Vaikka tarina päättyy onnellisesti, ei kukaan saavuta lopussa unelmiaan. Elokuva kuvastaakin hyvin 50-luvun raunoitunutta Japania, joka vain vuosikymmentä aikaisemmin oli tavoitellut vaurautta sekä sotilasmahtia, huonolla menestyksellä.

Ugetsu - Kalpean kuun tarinoita on kaikinpuolin mainio elokuva. Se on taiteellinen, kaunis ja japanilaiseksi poikkeuksellisen selkeä elokuva. Teos oli kansaivälinen menestys ja tänä päivänä sitä pidetään yhtenä maailman parhaimmista elokuvista, joskaan se ei ole kotimaassaan saanut kovin suurta huomiota..

Genjurô (oik.) haaveilee paremmasta elämästä perheelleen.

YLE Teema näytti Ugetsun noin kuukausi sitten. Suomalaista DVD:tä tuskin on, mutta Criterion on julkaissut elokuvasta oman painoksensa, joka on tottakai melko laadukas. Ugetsu on siinä määrin rakastettu elokuva, että sen löytää myös rakastetulta sivustolta, Piratebay:sta.

Salainen agentti 007 ja tohtori No (Dr.No)

M16 menettää yhteyden Jamaikan agenttiinsa Strangwaysiin sekä tämän sihteeriin kesken radiolähetyksen. Heistä ei sen jälkeen kuulu enää mitään ja tiedustelupalvelun päällikkö, koodinimeltään M (Bernard Lee) lähettää James Bond-nimisen agenttinsa (Sean Connery) (koodinimi 007) selvittämään, mitä on tapahtunut.

Jamaikalla Bondille selviää, että monikin asia on mullin mallin. Felix Leiter CIA:sta kertoo hänelle, että Yhdysvaltain avaruusraketteja häiritään ja häirintä tulee Jamaikalta. Kaksi tapausta punoutuvat yhteen ja johtavat kiinalaisen tohtori No:n (Joseph Wiseman) jäljille.

Ensimmäinen Bond-elokuva on kokeellisella asenteella tehty elokuva. Sean Connery oli jo jokseenkin tunnettu, muttei mikään maailmanluokan tähti. Muita näyttelijöitä oli tuskin ikinä nähty valkokankaalla. Pienellä budjetilla ohjaaja Terence Young sekä tuottajat Harry Saltzman ja Albert R. Broccoli tähtäsivät keskinkertaiseen ja ihan perushyvään elokuvaan. Kukaan ei tiennyt että he olivat aloittaneet maailman menestyneimmän elokuvasarjan.*

Ilmestyessään 1962 elokuva ei ollut välitön hitti, mutta sen kasvatti kassaansa koko ajan ja seuraavan Bond-elokuvan ilmestymiseen mennessä tohtori No oli tienannut melkein 60 miljoonaa dollaria, mikä on huomattavasti nähden elokuvan budjettiin (miljoona dollaria). Connery löi itsensä lopullisesti läpi tähtenä Ja Andressista tuli seksisymboli, joka pääsi myöhemmin näyttelemään mm. Dean Martinin, Frank Sinatran ja Elviksen rinnalla. Terence Young päätyi ohjaamaan heti seuraavana vuonna uuden Bond- elokuvan ja vielä yhden vähän myöhemmin.

Salainen agentti 007 ja tohtori No on mestarillinen Bond. Jännittävä, kuitenkin realistinen tarina, sekä mielenkiintoiset hahmot siivittävät elokuvaa hyvin eteenpäin. Kolme ensimmäistä Bond-elokuvaa ovatkin siinä mielessä merkittäviä, että ne loivat peruselementit koko myöhemmälle sarjalle, ja näitä elementtejä on noudatettu Daniel Craigin aikoihin asti.

Elokuvan naispääosan esittäjä Ursula Andress, kuuluisassa kohtauksessaan.

MGM on julkaissut ainakin kaksi eri DVD-painosta. Uudempi sisältää lukuisan määrän ekstroja mm elokuvan tekemisestä ja kuvauspaikoista. Tohtori No:n saa myös Blu-Rayna. Suomen televisiossa Bond-elokuvia esitti ennen Mtv3, nykyään Nelonen ja miltei koko elokuvasarja nähdäänkin aina, kun uusi Bond saa tv-ensi-illan.

*Harry Potter on nykyään maailman kaupallisesti menestynein elokuvasarja, James Bond tulee kolmantena. Kuitenkin voidaan olla yhtä mieltä siitä, että James Bondin merkitys populaarikulttuurille on paljon suurempi kun Harry Potterin, joka on vedonnut lähinnä nuoreen yleisöön. Sitä paitsi inflaatioon sovitettuna James Bond-sarja olisi edelleen menestyksekkäin.

Taksikuski (Taxi driver)

Mielestäni parhaimpia elokuvia ovat aina ne, jotka pureutuvat ihmismieleen, sen valoisiin ja synkkiin sopukoihin. Tällaisia ovat esimerkiksi Veteen piirretty viiva, Yöportieeri sekä Taksikuski. Tänään vuorossa jälkimmäisin.

Martin Scorsesen ohjaama Taksikuski ilmestyi vuonna 1976. Sen pääosassa oli tuolloin juuri pinnalle noussut tähti Robert De Niro. Muissa rooleissa nähdään mm. nuori Jodie Foster, Cybill Sheperd sekä Harvey Keitel. Taksikuski oli maailmanlaajuinen menestys ja sittemmin äänestetty useita kertoja maailman parhaimpien elokuvien joukkoon.

Nuori Travis Bickle palaa Vietnamista New Yorkiin tyhjän päälle. Elämä on vasta aluillaan, mutta tuntuu kuin mitään ei olisi jäljellä. Hän kuitenkin ryhdistäytyy ja alkaa ajamaan yövuoroja taksikuskina, lähinnä jatkuvien uniongelmiensa takia. Tässä työssä hän tutustuu New Yorkin yöelämään ja pimeisiin puoliin.

Travis kärsii uniongelmien lisäksi yksinäisyydestä sekä epätoivoisuudesta. Hänen sisällään kasvaa viha kaupungin roskaväkeä vastaan. Huorat, varkaat, juopot ja narkkarit saavat hänen verensä kiehumaan. Kun auton takapenkiltä on pesty monet spermat, ja ympäröivä yhteiskunta ei vaan muutu ystävälliseksi, päättää Travis iskeä takaisin.

Travis on hahmona hieman vastenmielinen henkilö, jonka ajatuksia ei ole helppo ymmärtää. Kuitenkin katsoja näkee hänestä turhautuneisuuden ja katkeruuden likaista yhteiskuntaa vastaan. Väkivaltaisen ja vainoharhaisen miehen sisällä on inhimillinen olento, joka yrittää kovasti olla ihmisystävällinen siinä kuitenkaan onnistumatta. Yritykset päättyvät Travisin omaan tietämättömyyteen tai muiden ihmisten välinpitämättömyyteen ja kylmyyteen.

Travis Bickle, roskaväen vihollinen nro.1.

Elokuvassa parasta on Travis ja hänen ajatuksenkulkunsa. Väkivaltaisiksi muuttuvat ideat lisääntyvät ja lisääntyvät, kun hänellä ei edes ole ketään, kenelle purkaa niitä. Mitä pidemmälle hän menee, sitä syvemmältä hän joutuu kaivamaan itsensä ulos tarinan lopussa. Pääasia, että Travis on kuitenkin niin kiinnostava, että elokuvassa ei juuri muita henkilöitä tarvita.

Taksikuski on uskomattoman hieno elokuva. Se on esimerkillinen tarina siitä, kuinka maailma voi toisinaan olla paha paikka elää. Elokuva täydellistyy hyvillä näyttelijöillä, sekä melko synkällä tunnelmallaan, mikä purkautuu vasta loppukohtauksessa, jossa ei verta säästellä. Kannattaa ja pitääkin katsoa. Taksikuski on osa yleissivistystä.

Taksikuskista on useita julkaisuja. Kuitenkin paras lienee Sonyn klassikkokokoelmaan kuuluva Blu-Ray, jossa on mukana hullut määrät ekstroja sekä kaunis ääni ja kuva. Ei ole enää kovin hintavakaan.

Ilsa - the Tigress of Siberia

Palataksemme niihin elokuviin, jotka hyväilevät aivojen pimeämpiä sopukoita, otetaan käsittelyyn taas yksi Ilsa-elokuva. Tällä kertaa sarjan viimeinen teos, Ilsa - the Tigress of Siberia. Elokuva olisi suomennettuna Ilsa - Siperian naarastiikeri, joten lienee sanomattakin selvää, miksi nimi on jätetty kokonaan kääntämättä.

Tigerss of Siberia valmistui kanadalaisvoimin vuonna 1977. Sen ohjasi Jean LaFleur ja tuottajana toimivat Ivan Reitman sekä Roger Corman, joista jälkimmäinen on harjaantunut myös näyttelemisen ja ohjaamisen saralla. Pääosassa on tuttuun tapaan Dyanne Throne.

Vuosi 1953. Paikka: Vankileiri Gulag 14 Siperiassa. Ilsa palauttaa poliittisten vankien uskoa kommunistiseen järjestelmään kiduttamalla heitä. Siinä sivussa hän ehtii viettää villejä orgioita ja ryyppyjuhlia leirin henkilökunnan kanssa. Ilsan ura tulee kuitenkin taas kerran päätökseen, kun Stalin kuolee ja Gulag-leirit suljetaan.

20 vuotta myöhemmin urheilualalla toimiva Yakurin-niminen mies matkustaa Kanadaan joukkueensa kanssa. Pojat päättävät käydä tutustumassa paikalliseen prostituutioon ja vierailevat huoratalossa. Siellä Yakurin tapaa menneisyydestään tutun henkilön, jota ei ehkä olisi halunnut nähdä..

Kolmesta muusta Ilsa-elokuvasta poiketen verityöt ja riettaudet jäävät vähemmälle ja Tigress of Siberia keskittyy juoneen. Kömpelöä kylmän sodan vakoilujännäriä tavoitteleva tarina on aika kökkö. B-luokkaisen Grindhouse-elokuvan vaatimukset täyttyvät hyvin. Tyhmää dialogia, huonoja lavastuksia ja idioottimaisia juonenkäänteitä löytyy.

Elokuvan nimi on harhaanjohtava, sillä pääosin tapahtumat sijoittuvat 70-luvun Kanadaan. Itse vankileirihölmöily jää poikkeuksellisen vähäiseksi. Harmillista sinänsä, sillä Ilsa-elokuvia katsotaan pilke silmäkulmassa juuri sadistisen, mutta kalkkunamaisen väkivallan (ja pehmopornon) takia. Ilsa-sarja on esimerkki siitä, miten menestyselokuvan maineella ratsastavat jatko-osat ovat toinen toistaan huonompia.

Kohta sattuu...

Ilsa - the Tigress of Siberia on kertakäyttötavaraa. Elokuva epäonnistuu yrittäessään poiketa vankilaelokuvien normaalista kaavasta. Muutama hassu lausahdus ja Ilsan uhkeat moudot ovatkin ne kaksi ainoata asiaa, mitkä saivat jatkamaan elokuvan katsomista. Muutoin olisin lopettanut puolen tunnin jälkeen.

Elokuvan suomalainen DVD-painos on Scanboxin julkaisema ja se kuuluu kolmen Ilsan sarjaan. Sarjassa ovat kaikki muut elokuvat, paitsi epävirallinen Ilsa - the Mad Butcher. Mitään ekstroja mukana ei ole, mutta itse elokuvan nähtyäni en niitä kaipaakaan.

Paratiisihotelli (Hotel Paradise)

Miltä kuullostaisi WiP-elokuva Etelä-Amerikan viidakoissa? 80-luku, Italia, alastomuus ja muut tutut elementit puskevat ovat keskeisiä tekijöitä Paratiisihotellissa, joka on B-luokan roskaelokuvaa huonoimmillaan. Tämä klassikon tittelistä nauttiva seksploitaatioelokuva valmistui 1980, ja sen on ohjannut Edoardo Mulargia.

Nimettömässä Etelä-Amerikan maassa keskellä viidakkoa on työleiri, jossa valtio yrittää vankien kustannuksella kaivaa jalokiviä. Koska työ on likaista, raskasta ja se pitää tehdä lähes alasti, on loogisin vaihtoehto käyttää nuoria naisvankeja. Vartijoiden likaisesta käytöksestä kärsivät mm. Frida, Rosita ja voodootyttö Muriel, sekä leirille saapuvat vangit Lorna ja Maria. Samaan aikaan alueella toimiva kapinallisryhmä aikoo iskeä leirille lisätuottojen toivossa. Myös vangeilla on oma pakosuunnitelmansa. 

Mitä hyvää, mitä huonoa? No aika pitkälti pelkkää huonoa. B-luokan elokuvia ja eksploitaatiogenreä katsotaan joko aitoja taideteoksia (Cannibal Holocaust, Django-kostaja) etsien tai puhtaasti pilke silmäkulmassa (Ilsa-elokuvat, the New Barbarians) ja huumorimielessä. Paratiisihotellista ei kuitenkaan saa irti oikein mitään. Turhan teennäisesti näytelty elokuva on täynnä tylsyyttä, eikä sillä ole mitään uniikkia piirrettä tai edes yhtä saatanan nerokasta kohtausta. Rahastusmielessähän Paratiisihotelli on tehty mutta luulisi nyt työryhmän edes panostavan.

Hyvänä puolena näissä elokuvissa ovat aina väkivalta ja paljas pinta. Nyt kuitenkin väkivalta on melko vähäistä ja paljas pinta niinkin huonosti toteutettu (vaikkakin poikkeuksellisen rohkeaa) että välillä jopa toivoisin naisten olevan mielummin täysin pukeissa. Murielia esittävä Ajita Wilson on poikkeuksellisen kuuma pakkaus, mutta kun etsin hänestä tietoa, luin, että kyseinen henkilö oli syntymänimeltään George Wilson. Epäilyttävää...

Sileitä tissejä, ei niinkään sileitä pimppoja, ja aivan tolkuttoman paska elokuva. Paratiisihotellin ainoaksi plussaksi jäävät B-elokuville ominainen kumma musiikki, sekä aika ajoin näytetyt seksikohtaukset, jotka nekin ovat enemmänkin surullisia. Katso vain, jos sinulle maksetaan siitä.

Another World Entertainmentin DVD on elokuvan Suomessa julkaistu painos. Kuva ja ääni ovat mitä ovat, kuten aina tämän lajityypin elokuvissa. Kuitenkin kyseessä on laadultaan ihan katsomiskelpoinen julkaisu. Uudet ikärajasäädökset ovat määritelleet elokuvan kielletyksi alle 18-vuotiailta, vaikka Paratiisihotellin nähdessään pienet lapset vain sanoisivat, että ''Kuka tällaisesta edes kiihottuu?'' 

Onpa siitä kauan, kun on viimeksi tullut kirjoitettua, no mitä sitten? Ehkä tämä vielä tästä.

Tauon jälkeen tarkasteluun pääsi Hell Ride, räväkkä amerikkalainen toimintaelokuva vuodelta 2008. Sen on ohjannut Larry Bishop, joka tunnetaan paremmin näyttelijänä. Bishop näytteleekin pääosaa elokuvassa, ja hänen rinnallaan nähdään Eric Balfour sekä Michael Madsen.

Pistolero (Bishop) on Victors-nimisen prätkäjengin johtaja. Hänen kaksi lähintä miestään ovat Comanche (Balfour) ja the Gent (Madsen). Kolmikko saa kuulla, että heidän aikoinaan pois ajamansa kilpaileva jengi Six-Six-Six'ers on palaamassa alueelle. Pistolero hautoo kostoa vuosien takaisesta välikohtauksesta, jossa hänen tyttöystävänsä tapettiin. Väkivallalta ei voida välttyä.

Hell Riden on tuottanut Quentin Tarantino ja hänen kädenjälkensä näkyy tyylikkäissä toinintakohtauksissa ja Madsenin kiehtovassa hahmossa. Myös Bishop sekä Balfour ovat mainioita näyttelijöitä, joskin tahtovat jäädä Madsenin varjoon. Elokuvassa nähdään myös Vinnie Jones, Dennis Hopper sekä David Carradine.

Elokuva on tehty kunnianosoituksena 60- ja 70-luvun outlaw biker-elokuville. Se tarjoaa väkivaltaa, tyylikkyytä, sekä vähäpukeisia ja toisinaan alastomia naisia. Tarina itse ei ole kummoinen ja tuntuu vähän pomppivan sinne sun tänne, mutta tämän lajityypin edustajissa juoni on kokonaan toissijainen seikka.

Elokuvassa nähdään myös Dana, jota esittää Chileläinen Leonor Vanela.

Future Film on julkaissut elokuvan suomessa DVD:llä. Ei ole tullut kaupoissa vastaan, mutta eiköhän joku Discshop auta, jos haluat tämän ostaa. Hell Ride on ihan katsomisen arvoinen, ja kyllä sillä ainakin yhden illan viettää.

Death Proof

Tarantino tulee tuskin ikinä elämänsä aikana ohjaamaan paskaa elokuvaa. Hänen Art House-väkivaltansa ja nokkelat dialoginsa vetoavat katsojiin varmasti vielä kymmenenkin vuoden päästä. Vuonna 2007 valmistunut Death Proof ei ole poikkeus. Se julkaistiin Yhdysvalloissa yhdessä Planet of Terror-nimisen elokuvan kanssa, mutta meilläpäin molemmat ovat kaksi erillistä teostaan. Planet of Terrorin on sitäpaitsi ohjannut Robert Rodriguez.

Elokuva kertoo huolellisella otteella Stuntman Mike-nimisestä psykopaatista (Kurt Russell), sekä nuorista tytöistä, joita hän väijyy teiden varsilla. Kun Mike löytää kohteen, muuttuu hän verenhimoiseksi metsästäjäksi, joka on valmis mihin vain, saadakseen aikaan yhden ruumiin lisää. Kuitenkin jotkut eivät aio vain tyytyä olemaan uhreja.

Tarinassa on periaatteessa kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa seurataan ensimmäisen tyttöporukan epäonnista matkaa, toisella puoliskolla toisen. Kummallakin kerralla tutustutaan ensin tyttöihin, jonka jälkeen Mike astuu kuvaan vähitellen. Hänet esitetään katsojalle ensi silmäyksestä asti epäilyttävänä ja vaarallisena, mikä tuo jännitystä mukaan.

Death Proof on täynnä Tarantinolle ominaisia herkullisia vuoropuheluita, tyylikästä musiikkia, sekä muutama hyvin verinen hetki, jotka saavat ihon sopivasti kananlihalle. Parhaiten mieleen tulee jäämään kuitenkin itse psykopaatti Mike lähinnä hilpeytensä ja koomisen olemuksensa ansiosta. Menoa siivittävät myös kivat pikku viittaukset muihin Tarantinon ja Rodriguezin elokuviin. Sokerina pohjalla ruudulle ilmestyvät mm Eli Roth, Zoë Bell omana itsenään, sekä ohjaaja itse.

Puolivälissä nähdään myös mukava sylitanssikohtaus.

Death Proof on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Se on hieno Tarantino-tuotos täynnä tyyliä, toimintaa, tyttöjä ja huumoria. Muutamassa kohdassa myönnän jopa hieman jännittäneeni. Svensk Filmindustrin julkaisema Blu-Ray on kohtuulisen hyvä hankinta, varsinkin, kun sen löytää halvalla. Näin hyvä elokuva ansaitsee vähintään HD-laatua.